JÄNÖJUSSIN MÄENLASKU

Kun pikkupojat suksillaan laski mäessään, niin jänöjussi pensaastaan katsoi ihmeissään. Ja niin hän nauroi itsekseen, kun joku lensi pyrstölleen, niin huoleton, tuo leikki on ja aivan verraton.

Jos mulla oisi sukset vaan, kyllä näyttäisin, mäkeä kuink’ lasketaan ja kaikki voittaisin. Vaikk’ hyppyri tuo katala on mulla liian matala, niin pilvihin mä hyppäisin, heille näyttäisin.

Mutt’ orava tuo oksaltaan silloin haastoi näin: Sä pullistelet varmaan vaan, Jussi ystäväin. Et kyllä hyppää pilvihin, mä vaikka sua auttaisin ja vedon lyön, jos teet sen työn, niin häntäni mä syön.

Jos Jussi vaikka yllättäis, se mistä tiedettiin, ja jotta kiista selviäis, sukset hankittiin. Ja kohta mäen huipulta Jussi huutaa hurjana: Pois alta vaan, nyt lasketaan, en pelkää ollenkaan!

Ja niinkuin myrsky konsanaan hän syöksyi alaspäin, ei aavistanut ollenkaan, ett’ vois käydä näin: Kas satakunta volttia hän teki ilman holttia ja vatsalleen hän kinokseen näin lensi suksineen.

Mutt’ orava…