1990-luku

Olen erilainen nuori. No kyllä nuori on erilainen, jos se on 40-vuotias!
— Juice Leskinen

Oi Linda,Linda

kirjoittaja

Sivujuonne, Lapinkylän Linda

Muistan illan, jolloin viettelit mun

Yöhön etelän toit kuumaa huumaa

Tunsin tulisesti haasteesi sun

Annoit aloitteen sä siihen suuntaan

Tanssit auringossa kiihkein liikkein

Ja tiesitit hyvin mitä mulle teit

Linda Linda oo Linda

Linda Linda muistan sua(( Lauluntekijät: Michel Boesveld / Hans P Eijck Van / Petrus G A Peter Tetteroo Kappaleen Linda Linda sanoitukset © Big Lift Music. Frederik 1983))

[sc_embed_player fileurl=”https://meltti.fi/wp-content/uploads/2023/06/Linda-Linda-128.mp3″ autoplay=”true”]

Minä olin aloittanut Kiinteistö Oy Kellokosken tehtaiden apulaisisännöitsijänä 1990 vuoden alusta. Olin siellä palkallisena työntekijänä, kiinteistöyhtiön omistivat sijoittajat, jotka kokivat laman tappavan puristuksen ja minä vuoden 1991 lopussa oman työni loppumisen.
Kellokoskentehtailla on pitkä ja värikäs historia. Se oli nähnyt lamaa ennenkin. Ruukki oli perustettu 1795. Se koki useita omistajan vaihdoksia ja ainakin yhden konkurssin 1880.
Miksi sotken oman työni yritystemme historiaan? Syynä on Kellokoskentehtaiden oma sähkövoimalaitos. ”Teollisuusrakennukset sijaitsevat padotun Kellokosken molemmilla rannoilla. Jokilaakso on ruukin paikalla syvä ja kapea, joten tehdasrakennukset ovat kauempaa katsottuna lähes näkymättömissä. Kosken poikki johtava pato on korkea ja sen yläpuolella oleva patoallas suurehko. Padon yhteyteen on 1932-1933 rakennettu voimalaitos”((Monisteesta Kellokosken ruukki Erkki S.Härö /Museovirasto))Laitoksessa oli Suomessakin harvinainen makaava turbiini, joka oli halkaisijaltaan lähes parimetrisen rautaputken päässä. Tekniikalla saatiin vesiputoukseen lisää korkeutta, eikä pystyturbiinilla olisi voimalaitosta luultavasti pystytty toteuttamaan. Tuotettu sähkö käytettiin kiinteistöjen lämmitykseen.
Minun esimiehenäni oli suomenruotsalainen herrasmies Ragnar Saarinen. Hän tiesi kertoa kuinka Itä-Uudellamaalla oli useita pieniä voimalaitoksia, Pornaisten Haltiankoskessa, Pukkilan Naarkoskessa, Askolan Vakkolassa jne. Päätimme tehdä kesäisen tutustumisretken Itä Uudenmaan maisemiin. Ragnarin Mersulla kurvailimme pitkin hiekkateitä aina Liljendaaliin ja Lapinjärvelle asti. Autossa istuessa tuli ihmeteltyä miten hienot maaseudun rakennemuutoksen rapistamat rakennukset tuhoutuvat hoidon ja käyttämättömyyden puutteessa. Matkanvarrella niitä oli paljon, kivijalkanavetoita, 60-70-luvun matalia pitkiä sikalarakennuksia ja 20-30-luvun meijereitä. Ajoimme Labbyvägeniä ja saavuimme peltoaukealle, jonka horisontissa näky oli kuin Kaurismäki elokuvista. Minuun teki suuren vaikutuksen valkoisena hohtava Labbyn meijeri pitkine punatiilipiippuineen ja mataline sikalarakennuksineen.
Olimme historiallisilla kulmilla Hertzen…jatka

Paikallinen Säästöpankki ei silmäänsä räpäyttänyt, kun se oli myöntänyt minulle lainan Fastigshet Labbyn ostoa varten. Lisävakuuksia se pyysi ja minä hölmöyksissäni sotkin veljeni ja Mallan sisaren niitä antamaan. Tarina ei kuitenkaan lopu tähän. Sain vuonna 1998, siis seitsemän vuotta yritystemme konkurssien ja kolme vuotta oman asuntomme pakkohuutokaupan jälkeen puhelun. Soittaja oli eräs Labbyn kylän asukas. ”Tekö omistatte vanhan Labbyn meijerin?” hän kysyi. Olin enemmän kuin hämmästynyt. Olin siinä uskossa, että pankki olisi jo ajat sitten realisoinut meijerin, mutta näin ei ollut. Olin siis edelleen meijerin ”onnellinen” omistaja. Soittajan kiinnostus ei koskenut meijerin omistusta vaan sitä, että meijerin tontilla olleen sikalarakennuksen päälle oli ajettu maata.

Tästä alkaa Lapinkylän Lindan tarina.
Tein poliisille rikosilmoituksen. Sen seurauksena ”Kihlakunnansyyttäjä Erkki Huhtala on tammikuussa 1999 jättänyt käräjäoikeudelle haastehakemuksen, jossa em. henkilöille (en heitä tässä mainitse TMe) vaaditaan rangaistusta ensisijaisesti hallinnan loukkauksesta ja toissijaisesti törkeästä vahingonteosta.” Paikallinen lehti nautiskeli isoilla otsikoilla ja sekin ihme nähtiin, että pankki pyysi minulta anteeksi.

[foogallery id=”1421″]

Säästöpankki oli vaihtunut Meritaksi:” Pankin puolesta ja ** **(henkilön nimi TMe) puolesta pyydämme anteeksi, että sinun omistamalle Fast.Ab Labbyn tontille on ajettu huolimattomasti maamassoja ja että ne on ajettu niin lähelle sikalan rakennusta, että sen seinä on vaurioitunut.”((Meritan faksi 8.12.98 ja Loviisan kihlakunnan syyttäjänosasto 12.5.99 TMe arkisto)) En tiedä olisiko anteeksipyyntöä tullut, jos maamassat olisi ajettu huolellisesti ja kauemmaksi sikalasta. Samaisessa faksissa pankki kertoo löytäneensä meijerille ostajan. Minulla ei tietysti ollut mitään sitä vastaan, kunhan pankki huomioi, että ostaja maksaa meijeristä käyvän hinnan. Näinhän pankki ja nämä velikullat eivät olleet ajatelleet, vaan tarkoitus oli myydä meijeri muodolliseen hintaan. Pankille ja heidän ystävilleen tuli kiire. Käynnistettiin erilaisia samaan lopputulokseen tähtääviä hankkeita. Kunnan ympäristölautakunta heräsi, sen mielestä meijeri oli huonossa kunnossa. Lautakunta ei ollut huomannut, että kuusikymmentäluvulla rakennettu sikala oli saastuttanut pohjavedet, niin että ne vielä 1990-luvulla olivat juoma ja ylipäätänsä talousvesi kelvottomia tai että kun rakennuksessa asutettiin kunnan toimesta paikallisia juoppoja, ympäristö oli sellaisessa tilassa, että meiltä meni kesä sen siivoamiseen.
Veljeskunnan hanke luovuttaa kiinteistö ilmaiseksi karahti heidän omiin meijerin tontille ajamiin kiviin. Entäs se Lapinkylän Linda? Kerroin ystävälleni Kimmo Sundströmille mitä oli tapahtunut. Hän innostui meijeristä ja sen tuomista mahdollisuuksista toteuttaa haave juhla/leiripaikasta ateisteille. Pedanttina hän laati useita versioita hankesuunnitelmaksi, varsin tarkkoine laskelmineen. Hanke sai nimeksi Lapinkylän Linda. ((Hanke versiot TMe arkisto. Nimi oli Kimmon keksimä ja viitannee vuonna 1998 Linda Lampeniuksen esiintymiseen  Playboy-lehden kuvissa. Tai sitten Frederikin iskelmään))

Kävimme paikan päällä tutustumassa paitsi tehtyyn rikokseen myös meijerin mahdollisuuksiin hankkeen näkökulmasta. Kimmo kirjoittaa ”(Versio 26.8.1998) Tarkoituksena on ostaa Lapinjärven kunnan Lapinkylässä (n 100 km Helsingistä) sijaitsevat kolme toisiinsa rajoittuvaa kiinteistöä pinta-alaltaan yhteensä 16750 m2   Kiinteistöllä on vuonna 1938 valmistunut kivirakenteinen meijerirakennus sekä uudempi sikalarakennus. Meijerirakennuksessa on myös kaksi asuntoa, n 20 m2 yksiö ja n 70 m2 kolmio. Rakennukset saneerataan alkaen meijerirakennuksissa olevista asunnoista. Koko saneerausprojektin valmistuttua voidaan rakennuksia ja tonttimaata käyttää hyvin monipuolisiin tarkoituksiin.” Kimmo oli varautunut huutamaan meijerin ja aiheutti huudoillaan paitsi kiinteistön hinnan nousua myös hämminkiä ostajien keskuudessa, joille kiinteistö oli luvattu puoli ilmaiseksi. Kimmo oli arvioinut hinnan minkä yli hän ei mene ja vastapuoli sai himoitun kiinteistön hyvään hintaan. Isäni oli myös tyytyväinen. Merita maksoi, hänen esittämän asianajolaskun. Ja minä… nuolin haavojani.

Lindan myöhemmistä vaiheista tiedän vain, että sikala on purettu,piippu on purettu. Ulospäin meijerirakennus näyttää siistiltä ja hoidetulta. Hyvä niin, maaseudun vanhat rakennukset ovat osa kulttuuriperintöämme jota liian harvoin ymmärretään.

 

Snellmanin, Koiviston, Kullbergin ja Holkerin Suomessa

kirjoittaja

 

Aikaa ennen lamaa on syytä taustoittaa. Meillä tavallisilla ihmisillä ei ollut 1980-luvulla tietoa tulevasta ei ehkä kenelläkään, mutta rahapolitiikan vääristä päätöksistä kärsimään me jouduimme. Ei meidän oma toimintamme aina kovin viisasta ollut, mutta lisäksi meitä ohjasivat vahvemmat voimat. Meidän tietämättämme tai arvaamattamme. Meillä ei ollut valuuttalainoja tai kulutusluottoja, jos sellaiseksi ei lasketa leasing Ladaa. Tiukan markanpolitiikka on usein ollut maallemme turmioksi, alkaen Snellmanin nuukailusta, sitä seuranneesta nälänhädästä 1866–1868, 90-luvun laman synnystä, Eurosta ja päättyen tämän päivän nk. kehyksiin. Odotamme mihin kyykytykseen olemme matkalla.

[foogallery id=”1426″]

[sc_embed_player fileurl=”https://meltti.fi/wp-content/uploads/musiikki/Pienyrittajien-puolesta.mp3″] ((Veikko Lavi Pienyrittäjän puolesta YouTube ))

Taloushistoriamme synkimmät vuosikymmenet

Haluan lainata erästä 1990-luvun analyysiä ((Kirjoitus kokonaan: 10/08/2017 https://tuokko.fi/suomen-taloushistoria-ja-synkimmat-vuosikymmenet/

Kirjoittaja Yrjö Tuokko KHT, Kanslianeuvos, Tuokko Oy:n perustaja luettu 17.4.2023))

”1990-luvun lama kosketti eri tavoin lähes puoltatoista miljoonaa suomalaista. Syyt siihen kylvettiin 1980-luvun vakaan markan politiikalla ja vapauttamalla ulkomainen luotonotto.
Vakaan markan puolustuksesta tuli arvovaltakysymys
Suomi ajautui pankkikriisiin ja sen myötä historiansa suurimpaan lamaan 1980- ja 1990-lukujen vaihteen tienoilla. Pankkikriisiin kehittyminen alkoi 1980-luvun puolivälissä, ja ”hedelmä” oli kypsä 1991. Markka oli vuonna 1982 devalvoitu kymmenellä prosentilla, ja Suomen Pankki puolusti jostain käsittämättömästä syystä ”henkeen ja vereen” vakaata markkaa, vaikka markkaa pidettiin selvästi yliarvostettuna.
Vakaan markan puolustuksesta tuli aikaa myöten arvovaltakysymys. Niinpä markkaa ei 1986 devalvoitu todellisista muutospaineista huolimatta. Tämä vakaan markan puolustus siunattiin, tai sitä jopa ajettiin, myös poliittisen johdon taholta.
Vakaan markan puolustuslinja petti ensimmäisen kerran, kun markka Suomen Pankin ja tasavallan hallituksen päätöksellä revalvoitiin 1989 muuttamalla valuuttaindeksin vaihteluväliä neljällä prosentilla. Lopullisesti puolustus murtui 1991, kun markka lokakuussa devalvoitiin 12 prosentilla ja päästettiin sen jälkeen kellumaan syyskuussa 1992.
Maahan tulevan rahavirran tyrehdyttämiseksi Suomen Pankin päätöksellä nostettiin vuonna 1989 luottojen korkotasoa. Korkotason nostolla pyrittiin rajoittamaan maahan tulevaa rahaa, mutta seuraus olikin päinvastainen. Sisään tuleva rahavirta vain kasvoi. Maahan tuli entistä enemmän ulkomaista rahaa. Tätä rahaa piti ryhtyä välittämään eteenpäin, eli rahaa piti ryhtyä myymään.
Pankkikriisi alkoi paljastua 1990-luvun alussa
Holtiton luotonanto johti pankkikriisiin, joka alkoi paljastua 1990-luvun alussa. Näkyvin operaatio oli Suomen Pankin 19.9.1991 toteuttama SKOP:n haltuunotto. Tuolloin oli ajauduttu tilanteeseen, jossa SKOP ei enää kyennyt vastaamaan sitoumuksistaan.
Haltuunotto merkitsi käytännössä sitä, että Suomen Pankki otti vastuulleen säästöpankkien vastuut. Ongelmaluotot lisääntyivät räjähdysmäisesti kaikissa rahalaitoksissa. Säästöpankkiryhmässä ne olivat aivan omaa luokkaansa, mikä johti lähes kaikkien säästöpankkien häviämiseen.
Suurissa vaikeuksissa olivat myös KOP ja SYP. KOP oli vuodesta 1991 lähtien ollut Suomen Pankin ja Rahoitustarkastuksen erityisvalvonnassa, ja pankki jouduttiin pakkonaittamaan SYP:n kanssa vuoden 1995 alussa. Osuuspankkiryhmä oli ainoa, joka selviytyi suhteellisen vähin tappioin muihin verrattuna.
Voidaan sano, että markkinaosuustaistelua käyneet pankit esittivät itse keskeistä roolia pankkikriisin ja sitä seuranneen talouslaman synnyttämisessä. Edellytykset oli kuitenkin luonut Suomen Pankki vakaan markan politiikallaan.
Kun ongelmat alkoivat paljastua, oli 1990-luvun vaihteessa hyvin tavanomaista, että pankit ryhtyivät vaatimaan luotoille lisävakuuksia ja todennäköisesti useissa tapauksissa niitä saivatkin. Sen sijaan luotonottajien pyrkimykset suojata valuuttaluotto torjuttiin lähes systemaattisesti pankkien taholta. Pankit olivat suojanneet omat luottonsa, mutta yritysten ottamat luotot olivat suurimmilta osin suojaamattomia kurssimuutosten varalta.
Häviäjien osalta kaikki laman seuraukset eivät vielä ole edes tiedossa. Monet yrittäjiä, takaajia ja muita yksityishenkilöitä koettelevat taloudelliset ja henkiset seuraamukset saattavat olla elinikäisiä. Henkisiä kärsimyksiä ei voida edes rahalla mitata. Yksityishenkilöiden ryhmään mahtuu myös monia tapauksia, joissa kohtuuttomuus menee inhimillisesti katsottuna liian pitkälle.
Rahalaitosmaailmassa pankkikriisi ja lama johtivat oleellisiin muutoksiin. Tämän ”hurlum-hei” –elämänmenon seurauksena hävisi maailmankartalta suurin osa suomalaisista säästöpankeista ja SKOP. Samoin kävi perinteikkäille 1995 Meritaksi pakkonaitetuille liikepankeillemme SYP:lle ja KOP:lle.
1990-luku onkin murheellista luettavaa. Kymmenen vuoden ajanjaksolla 1990-1999 Suomessa teki konkurssin 48 500 yritystä eli keskimäärin lähes 5000 yritystä vuodessa. Jos tarkasteluajanjaksona käytetään vuosia 1985-2005 on vastaava luku 75 000 konkurssia.
Voidaankin sanoa, että 1990-luvun lama kosketti eri tavoin likimain puoltatoista miljoonaa suomalaista. Tähän suuruusluokkaan päätyy pelkästään sillä yksinkertaisella matematiikalla, että oletetaan jokaisen konkurssiin joutuneen yrityksen takana olevan omistajien lisäksi henkilökunnan perheet ja muut läheiset, eli keskimäärin vähintään noin 20 henkilöä.
Pankkikriisiin ja lamaan johtaneet tekijät voidaan ryhmitellä kahteen pääryhmään.
Ensimmäiseen ja mielestäni tärkeimpään ryhmään kuuluvat ne syyt, joilla luotiin edellytykset kriisiin ajautumiselle ja toiseen ryhmään ne syyt, joilla pato avattiin ja ajettiin Suomi lamaan.
Oikeuskäytännössä on periaatteena vastuukysymyksissä ns. vaaran lähteen avaamisperiaate. Vastuussa on se, joka avaa vaaran lähteen. Tällainen vastuusuhteiden pohdiskelu on kuitenkin tämän asian yhteydessä turhaa ajan haaskausta, sillä kysymys on kollektiivisesta vastuusta, jolla ei tunnetusti ole kasvoja eikä niin muodoin vastuunkantajaakaan. Kaikkea vastuuta tapahtuneesta en kuitenkaan laittaisi yksinomaan yritysjohdon lyhytnäköisyyden ja riskien aliarvioimisen piikkiin.”

Yrkäilijä

Olen yrittäjä sanan täydessä merkityksessä. ” Yrittää-verbillä on vastineita eräissä lähikielissä. Verbin alkuperä on epäselvä, mutta se on perinteisesti rinnastettu itäsuomalaiseen murresanaan yrkäillä, ’yritellä, meinata’. Nykymerkityksessä verbi on tullut käyttöön 1700-luvun alussa. Verbistä johdettu yritys-sana on koetuksen ja hankkeen merkityksessä mainittu ensi kertaa Johannes Saloniuksen kirjoittamassa muistorunossa vuonna 1673. Liikeyrityksen merkityksessä sana on tullut käyttöön 1800-luvun loppupuolella; yrittäjä lienee tullut käyttöön samoihin aikoihin.” ((Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja. WSOY Helsinki 2004 tai Suomen sanojen alkuperä SKS 2012.Veijo Meren Sanojen synty teoksessa painotetaan naapurimaiden kielten merkitystä tämänkin sanan synnyssä Gummerus 1982.))

Olen yrkäillyt useasti.Yksin tai yhdessä toisten kanssa.Vielä näin eläkeläisenä on pakko yritellä, jotta saa takuueläkkeen riittämään elintason ylläpitämiseen. Ehkä nyt, tällä vuosituhannella uskallan hymyillä näille yritelmille. Ollessani yrittämisen ytimessä ei yleensä hymyilyttänyt saati naurattanut. Aina ei ole ollut kysymys kaupallisesta yritystoiminnasta vaan rajojen rikkomisesta muilla tavoin, kuten harrastustoiminnasta, vaikkapa jalkapalloseuran puheenjohtajana tai aatteellisen lehden päätoimittajana.
Nyt on hyvä olla myös jälkiviisas. Tämän Veikko Huovinen määrittelee hyvin: ”Kaikista paras ja imelin viisauven laji on jälkiviisaus, sillä alalla saahaan eniten aikaan. Siinä on tapaus mennyttä aikakautta, mutta se kuvitellaan esiin tulevaksi ja sakilla setvitään, miten olisi paras käyttäytyä. Tässä lajissa on ihminen viisaimmillaan… Jälkiviisaan silmä on somassa paikassa, se kahtoo taaksepäin…” ((Konsta Pylkkänen Veikko Huovisen kirjassa Havukka-ahon ajattelija .Konstan viisaudenlajeja olivat, kaukoviisaus, teoreettinen viisaus, käytännön viisaus ja jälkiviisaus. TMe lisäisi tuohon vielä näsäviisauden (lisäys on lajin esimerkki) ))

Syyt minun yrittäjyyteen ovat rationaalisia. Voita leivän päälle, vaikka väkisin. Jotkut yritelmät ovat olleet pettymyksiä. Menestynein on viimeisin. Yritysten epäonnistumisiin syypäitä on monia, verottaja, rahoittajat, toiset yrittäjät ja esim. 90-luvun lama. Suurin syyllinen on aina peilinedessä. Osaaminen on ollut riittämätöntä otettuihin riskeihin verrattuna. Pitäisi osata sanoa ei. Ei kiitos, minä en ole mukana. Houkutukset ovat olleet liian suuria, en ole osannut niistä kieltäytyä.
Jotkut ovat taputtaneet käsiään vaikeuksien keskellä ja ennen sitä nämä samat tyypit ovat tuuppineet ja heitelleet hiekkaa rattaisiin aina kun vain ovat voineet. Minun yrittämisestäni on ajoittain tehty madollisimman vaikeaa, jos en ole sitä itse osannut tehdä, apuja on tullut pyytämättä ja yllättäen.