1960-luku

Sekasorron keskellä

[sc_embed_player fileurl=”https://meltti.fi/wp-content/uploads/2023/03/Palkkasoturi-128.mp3″ autoplay=”true”] ((youTube Palkkasoturi Hektor))
Vietnamin sota oli täydessä käynnissä ja USA:n joukkojen suorittama eräs sotarikos oli My Lain verilöyly.((Yläpalkin video YouTube. May Lai 31 amerikkalaista sotilasta osallistui tähän siviilien teurastukseen. Yksi tuomittiin, mutta Nixon armahti hänet paripäivää tuomion jälkeen.))Martin Luther King murhattiin ja presidenttiehdokas Robert F. Kennedyä ammuttiin kuolettavasti. Rudi Dutschkea ((Rudi Dutschke oli radikaali kansalaisaktivisti.)) ammuttiin ja hän haavoittui vakavasti. Varsovanliiton joukot miehittivät Tšekkoslovakian.Biafrassa ((Biafra, maan kansallislaulu kajahtaa Finlandian sävelin. Temppeliaukion kirkon seinään maalataan Biafra teksti )) oli sisällisota ja nälänhätä. Saddam Husseinin valtakausi alkoi. Marine Le Penin kätilönä voitaneen pitää Ranskan presidentti Charles de Gaullea, sillä hän armahti vuonna 1962 elinkautiseen vankeuteen tuomitut äärioikeistolaisen OAS-järjestön johtajat. ((Ranskan nykyisen äärioikeiston prinsessa Marine Le Pen)) Ranska esti Ison-Britannian pääsyn Euroopan talousyhteisön jäseneksi 52 vuotta myöhemmin Ranska toivoo, että Iso-Britannia ei eroaisi EU:sta.YK:n yleiskokous torjui Kiinan kansantasavallan jäsenyyden YK:ssa. Paavi Paavali VI julkaisi ”Humanae Evitae” -kiertokirjeen, jossa otetaan kielteinen kanta keinotekoiseen syntyvyyden säännöstelyyn.

Edistystäkin tapahtui. Solmittiin kansainvälinen sopimus ydinaseiden leviämisen estämisestä.Eduskunta hyväksyi peruskoulun puitelain ja  keskiolutlain.”Vanhan valtaus” Helsingissä,mistä käynnistyi, niin kai voi väittää radikalismin kuohut ja josta vieläkin kauhistellen porvarit puhuvat.

Edellä luetellun hengästyttävän sekasorron keskellä Helsingin rautatieasemalla oli väentungos. Erikoisjuna Venäjän, Ukrainan Kiovan,Moldovan Kisinjevin (Chișinău) ja Romanian kautta Bulgariaan  pääkaupunki Sofiaan oli lähtövalmiina. Vuosi oli siis 1968. Se sama jolloin tapahtui paljon epämiellyttäviä  asioita, mutta myös innostavia elämän kohokohtia. Minulle innostusta toi yhdeksännet Maailman nuorison ja opiskelijoiden festivaalit, jotka tällä kertaa järjestettiin Bulgarian pääkaupungissa Sofiassa. Osallistujia oli 20 000 138 maasta. Edelliset festivaalit oli järjestetty Helsingissä ja niistä minulla oli muistona Dana Zatopegin piirtämä kuva ja omistuskirjoitus. Kuvassa tikkuhahmo heittää keihästä.((Tšekkoslovakialainen keihäänheittäjä Dana Zatopegin piirros on jossakin arkistojen kätköissä. Lukijan on pakko luottaa muistikuvaani.Dana oli lekendaarisen juoksijan Emil Zatopegin puoliso))

Monta päivää kestänyt junamatka  oli unohtumaton elämys. Pysähdyksiä oli usein, milloin keskellä valtavia peltoaukeita milloin jonkun pikkukylän kohdalla. Tutustuimme  myös Ukrainan pääkaupunkiin ja teimme jokiristeilyn Dneprillä.

Suomalaisen valtuuskunnan kokoa en muista. Minulle osallistujat olivat entuudestaan tuntemattomia.Luulen, että SDNL:n ((SDNL nykyisin Vasemmistonuoret)) Seppo Kanerva oli se henkilö, johon olin yhteydessä ennen matkaa, mutta hänkään ei ollut minulle mitenkään tuttu. En siis ollut minkään järjestön tai yhteisön jäsen vaan lähdin matkalle uteliaisuuttani. Matkakassaa kartutin bensapoikana Ruskeasuon TB:llä,toki suurimmanosan matkakuluista maksoivat vanhempani.

Päästyämme perille tapahtumien runsaus aiheutti päänvaivaa; mihin osallistua ja mitä jättää väliin. Minä osallistuin Ghanalaisten esiintymismatkalle johonkin Sofian lähettyvillä olevaan pikkukaupunkiin.Matka oli yhtä rumpujen pärinää – yhtä juhlaa. Matkalla tutustuin Moskovassa opiskelevaan Thomas Henry Datsoniin.

Ruusuvettä

Toisena päivänä osallistuin retkelle Plovdivin kaupunkiin ja matkan varrella olleeseen Rilan luostariin.

Juhlakulkue kulki tämän maailman kuudenneksi vanhimman kaupungin halki. Historiaa ja vanhaa kultuuria oli joka puolella. Kulkueemme edetessä kohti keskustaa lensi yläpuolellamme helikopteri josta päällemme suihkutettiin ruusuvettä.

Rilan luostari oli autio. Meidän siellä vieraillessa oli luostarissa vain yksi munkki ja hänkin oli jo ehtoopuolella. Luostarin tulevaisuus toimivana pyhättönä näytti uhatulta.

Bulgarian pääkaupunki Sofia  oli vehreä ja nuorenmiehen silmään eksoottisen kaunis.Festivaalien ilmapiiriin vaikutti maailmanpolitiikan käänteet, Vietnamin sota, ”Prahan kevät”,Maolaisten aktiivisuus ja monet muut sekavat tapahtumat.Mielenosoituksissa raikui joidenkin suomalaisten huudot: Novotny ((Novotny oli toiminut Tšekkoslovakian johdossa maagisesta vuodesta 1953 ja hänet syrjäytti liberaali kommunisti Dubček 1968)),Kekkonen. Useat järjestetyt tilaisuudet olivat minulle kuivakkaa kokoustamista, mutta onneksi Afrikan ja Etelä-Amerikan delegaatiot toivat väriä ja iloisuutta sillä heidän tilaisuuksissaan raikui usein laulu ja soitinten kirjo.

Nuoriso”mafia”

Radanvarsimafian jäsenet tulivat Sofian matkalla kyllä tutuiksi. ((Radanvarsimafia; professori Kimmo Rentola käyttää kirjoitukssaan hänen arvolleen sopivampaa termiä ”ratavarrten ryhmä”))
Tähän porukkaan kuului ”Jakke” Jaakko Laakso ja Aku Alanen, varmaan muitakin. Radanvarsimafia nimeä käytettiin porukasta jotka  dominoivat SDNL toimintaa. He asuivat pääasiassa Järvenpään ja Keravan ympäristössä  ja olivat minua n 5 vuotta vanhempia.Seppo Kanervan ((Seppo Kanerva oli vuonna 1968 SDNL:n palkallinen työntekijä))
ja Jaken vanavedessä tuli liikuttua aika paljon ja heidän avuliaisuutensa helpotti nuorenmiehen mahdollisuuksia osallistua haluamiinsa festivaali tilaisuuksiin.

 

60-ja 70-lukujen opiskelijaradikalismista on kirjoitettu paljon. Vielä enemmän on kauhisteltu radikaalinuorison aikaansaannoksia. Kauhistelu, oli oivaa jatkumoa suomen synkälle toisinajattelijoiden vainon historialle. Minusta ajanjaksoa ja sen radikaalinuorison vaikutuksia liioitellaan. On totta että joukostamme nousi monia merkittäviä vaikuttajia, mutta kyllä valtaosa meistä oli äänestäviä peruskansalaisia vailla sitä suurempaa merkitystä. On tätä aikakautta myös hypetetty tai kadehdittu. Se on ollut kateutta menestyneestä laululiikkeestä ja sen osalta kateus on aivan aiheellista. Useista sävellyksistä, sanoituksista ja tulkinnoista on tullut klassikoita.

Aina kun porvarillinen suomi tekee jotain se ei ole politiikkaa, mutta kun vasemmistolainen pääsee niskan päälle, se on kauheata kommunismia. Kukaan ei kauhistellut Teiniliittoa ja sen toimijoita ennen kuusikymmentä lukua ja yliopistot olivat puolueettomuuden saarekkeita, kunnes niihin ”pesiytyi” näitä kommunistien jälkeläisiä. Opiskelijaradikalismi hukkui aikanaan kansandemokraattisen liikkeen riitelyyn ja Neuvostoliiton häviämiseen. Oikeistossa ja ehkä laajemminkin tähän asiantilaan oltiin tyytyväisiä.

Radikaalikoululaiset

Radikaalikoululaisten vaikutus jäi näpertelyksi. Ei silti kyllä me kaikki touhuttiin monessa. Useat meistä edellytystensä äärirajoilla, kuten minä. ”Kansakunnan kaapinpäälle” osa meistä nousi vasta sitten kun olivat muuttuneet pankki- tai luontoaktivisteiksi. Touhutessa monelta unohtui se tärkein eli koulu. Itse olin ensin vuoden yksityisoppilaana eli kävin vain tenttimässä aineet koulussa ja sitten iltaoppikoulussa. Tulos ei ollut häävi.

Jotkut meistä menettivät mielenterveytensä. En väitä, että vallitseva yhteiskunnallinen ilmapiiri tai poliittinen aktiivisuus olisi tähän syynä, mutta ei se aika mitään terapiaakaan ollut. Minä tein omat johtopäätökseni jo melko varhaisessa vaiheessa ja muutin maisemaa. Ei se minusta ihanteita hävittänyt ja monet saattoivat ajatella ”nyt sekin on menettänyt järkensä”.Maisemanvaihdoksesta lisää tuonnempana.

 

”Paremmin menestyi ratavarren ryhmä (Aku Alanen, Jaakko Laakso, ym.). Heillä vanhemmat olivat rivikommunisteja ja he olivat Teiniliiton kursseilla ja muussa toiminnassa kasvaneet radikaaliteinien valtavirran puheenparteen, moraalisiin arvoihin ja elämäntapaan. He käynnistivät SDNL:n koulupoliittisen jaoston syyskuussa 1967 tavoitteenaan organisoida ”poliittisia yhteyksiä teinimaailmaan.” Menestys ei aluksi huimannut, mutta organisatorinen perusidea sopi avoimeen tilanteeseen. Ajatuksena ei ollut tiukka lahko Helsingissä niin kuin maolaisilla, vaan maanlaajuinen verkosto, joka muodostui ’yhteyksistä’. Toimintatavasta saa käsityksen suojelupoliisin raportista, kun SDNL:n tuore lahtelainen tiedotussihteeri Alpo Halonen ilmestyi Poriin helmikuussa 1969 ja asettui hotelli Satakuntaan. Hämmentynyt vanhempi kansandemokraattinen nuorisovirkailija raportoi, miten Halonen otti yhteyttä ”oppikoulujen teinikun tien edustajiin ja eräisiin muihinkin epäpoliittisessa nuorisotoiminnassa toimiviin henkilöihin, joille oli puhunut vasemmistoradikaalisen, pääasiassa koululaisista muodostuvan yhdistyksen perustamisesta tänne”, ei ahtaan poliittisessa mielessä, vaan väljässä yhteydessä SKDL:ään. Läpimurrot alkoivat loppuvuodesta 1969, jolloin perustettiin Helsingin sosialistiset koululaiset (HSK). Sitä seurasi samanlainen seura Tampereella, TASOK. Hyvin nuorten verkosto heijasti vaikutustaan vanhempiin 60-lukulaisiin, sillä vuosi 1968 loi suoranaisen nuoruuden kultin ja lietsoi uskoa siihen, että tuorein ja varmin viisaus kuultiin nuorimpien suusta.Antti Eskola näki mielessään pienen marxilais-leniniläisen opiskelijatytön, joka ”sanoo totuuden ja minä kaikkine oppeineni typeryyden.” Sellainen tyttö Tampereella oli esimerkiksi terävä ja päättäväinen Mervi Viteli ((Teiniliitto kuvassa,ryhmä kuvassa myös mm Kimmo Rentola)), jonka nauru heläytti helposti miehen pään rikki.”((Kevään 1968 isänmaantoivot Kimmo Rentola ym. 2003))

Helsingin sosialistiset koululaiset

Olin mukana perustamassa Helsingin sosialistisia koululaisia (HSK), joka tosin aluksi kulki nimellä HST, Helsingin sosialistiset teinit.

HSK-laiset olivat ”Laitsu” Raimo Laitinen (Karjalan yhteiskoulu), Eero Karhimo (Helsingin Suomalainen Yhteiskoulu SYK) Seija Soininen (Haagan yhteiskoulu) ”Ninni” Nina-Beata Björklund (Saksalainen koulu, Deutsche Schule) ja ”Pieni punainen” Kaarina Kalliomäki (?) itse olin Hyllistä eli Helsingin yhteislyseosta. HSK:n menestys oli varsin hyvä, siitä kasvoi SDNL:n toiseksi suurin jäsenseura Helsingissä heti Kulttuuritalon nuorten jälkeen. Tosin me epäilimme kilpailijan jäsenmäärän kuolleita sieluja ja ainakin kyseenalaistimme sen nimen osan ”nuoret”, sillä edustajissa taisi olla enemmän yli kolmikymppisiä, kun alle kaksikymppisiä. HSK:n jäseninä oli koululaisia koko pääkaupunkiseudulta ja eri kouluista. Monet eivät pitäneet yhdistyksemme kasvusta. En tarkoita pelkästään kilpailevien puolueiden edustajia, jotka nekin olivat aivan hädissään. Huoli johtui meidän aktiivisuudesta ja tavattomasta innostuksesta osallistua ja tehdä monia erilaisia asioita. Meillä oli mielestäni hyvähenki, todellista ystävyyttä ja toveruutta. Myös SDNL:ssa kumpikin osapuoli oli tahollaan meistä vähintäänkin huolissaan, sillä toimimme varsin itsenäisesti, eikä meitä voitu ohjailla halutulla tavalla. Niin me ainakin kuvittelimme.

Pienipunainen oli linkki ”radanvarsiperheeseen”. Hän piti tiivistä yhteyttä Alaseen, Laaksoon  ja kumppaneihin. Myöhemmin Kaarina muutti Norjaan ja meni naimisiin siellä, ilmeisesti DDR:ssä tapaamansa miehen kanssa. Kaarina on edesmennyt.

Laitsusta kasvoi varsinainen politrukki. Hän vietti vuoden Yhdysvalloissa, uraa luoden, siellä hän kertoi tavanneensa itsensä Angela Davisin ((Hän istui vankilassa tekaistujen syytösten  perusteella ja tästä syystä oli kampanja Free Angela Davis.Hän oli värillinen ihmisoikeusaktivisti,kommunisti ja ilmeisen suosittu. Hyviä syitä pistää linnaan.))  ja viettäneen aikaansa heidän porukoissaan. Laitsu oli töissä Interflugissa Itäsaksan lentoyhtiössä. Laitsu on edesmennyt.

Eero ja Seija toimivat aktiivisesti myös HETY:ssä eli Helsingin teini yhdistyksessä (Teiniliiton ”piiriorganisaatio”). Eero opiskeli lääketiedettä, mutta ei valmistunut. Seija jatkoi HSK riveissä muutamia vuosia ja sitten hän hävisi kuin tuhka tuuleen.

Ninni oli joukkomme individualisti, joka ilmeisesti isoveljensä vanavedessä kulki omia polkujaan kuitenkin näköetäisyydellä. Nina-Beata opiskeli lääkäriksi ja muutti Saksaan.((HS 1991 Koska julkisuudessa on mainittu, että Ilkka-Christian Björklund sekä hänen sisarensa Nina-Beata olisivat kenttäpiispa Johannes Björklundin ja minun lapsiani, ilmoitan, että tieto on virheellinen. Yllä mainitut henkilöt eivät edes kuulu kenttäpiispa Björklundin sukuun, kirjoitti Saari (ent. Björklund) …Sittemmin Nina-Beata jätti politiikan, ryhtyi lääkäriksi ja muutti Saksaan.))

Toiminnan keskiössä oli omien koulujemme oppilaskuntatoiminta ja kouluissa toteutettava Taksvärkki.Vuonna 1969 kohteena Mosambik. Monen koulun rehtorit suhtautuivat tähän toimintaan erittäin kielteisesti mutta se ei koululaisia lannistanut pikemminkin päinvastoin. Esimerkiksi Karjalan yhteiskoulun rehtori Matti Kohvakka kielsi oppilaita ehdottomasti osallistumaan Taksvärkin kaltaiseen kumoukselliseen toimintaan, laihoin tuloksin.

[foogallery id=”1290″]

Touhusimme myös Tricontissa,mikä oli kehitysmaiden tilanteesta tietoa välittävä yhdistys. Kävimme monistamassa erilaisia lehtisiä, joita sitten levitettiin mielenosoituksissa ja tilaisuuksissa.Yhdistyksen toimisto oli Krunikassa siellä monistuskoneet ja -vahat tulivat tutuiksi. ”Tricont syntyi osana 1960-luvun lopun poliittista ja kulttuurillista radikalismia ja poliittisesti se edusti puolueisiin sitoutumatonta uusvasemmistolaista ajattelua. Toimintaa luonnehti ”kolmasmaailmalainen” ja anti-imperialistinen lähtökohta. Kehitysongelmien syyksi nimettiin selkeästi kansainvälinen kapitalismi. Liikkeen entisen toiminnanjohtajan Viveca Hedengrenin mukaan viime kädessä Tricont oli se liike, joka lopullisesti toi ”kolmannen maailman” ja Latinalaisen Amerikan esille Suomessakin.”((Jouni Pirttijärvi: Barrikadeilta parketeille Kumppani-lehti. 10.9. 1997 Wikitietoa))

HSK järjesti matkan Leningradiin. Nuoret sosialistikoululaiset eivät käytöksellään eronneet mitenkään suomalaisista votkaturisteista. Pakkaspäivänä erään koululaisen oli välttämättä suudeltava panssarilaiva Aurooraa. Nevan rannassa oleva museoitu vallankumouksen muistomerkki sai kokea pitkän suudelman, sillä palavan intohimon seurauksena suutelijan huulet pysyivät tiukasti pakkas säässä Aurooran teräksisessä kaiteessa. Edes pyssymiehen tuimat komennukset eivät hillinneet lemmen kohtausta.

Teiniliitto

[foogallery id=”1062″]

Teiniliiton toimisto ja hallitus 1971.Kuvasta puuttuu Tarleena Sammalkorpi ja Jarmo Nieminen Kuva vuodelta 2016

Syksyllä 2015 sain puhelun:”Jorma Westlund täällä päivää. Oletko sinä se Timo Meltti, joka olit Teiniliiton hallituksessa…” Jorma oli Erkki Liikasen asialla. Erkki halusi kutsua vuoden 1971 Teiniliiton hallituksen ja toimiston vaikuttajat tutustumaan Suomen Pankin taidekokoelmaan,muistelemaan uskomatonta seitsemänkymmentä lukua ja illastamaan.((lainaus Suomen Pankin kutsukirjeestä)) Kutsussa hän mainitsi että ”Ilokseni illan toisena isäntänä toimii pankkivaltuutettu Ben Zyskowicz.” Eipä päässyt yleisdemokraattien rintama dominoimaan tilaisuutta kuten 1971. Ben Zyskowicz  pyöritti jo tuolloin omaa hoviaan, mm oman kouluni Kokoomus aktiivit olivat hänen nöyriä alamaisiaan. Vuodesta 1988 hovi muuttui Benin talliksi ja sen ensimmäisiä kiinnityksiä oli Kirsi Piha.

 

Kesällä 1971 kierrettiin Teiniliiton järjestämillä leireillä. Itse olin ainakin Alavudella ja Pälkäneellä. Hämärä muistikuva, että olisin ollut myös Hermanonkimaalla Mäntsälässä, mutta se saattoi olla Helsingin teiniyhdistyksen järjestämä kurssi. Jossain näistä leireistä oli puheenjohtaja Erkki Liikanen myös paikalla. Kuten arvata saattaa niillä keskusteltiin kaikesta maan ja taivaan välillä. Eki tuli kysyneeksi minulta, että:”Timo mitä mieltä sinä olet kun amerikkalaiset aikovat nyt ilmeisesti irtautua kultakannasta?” Mitäpä minä, en tainnut ymmärtää koko kysymystä. Jälkeenpäin olen kyllä ymmärtänyt miksi Erkki Liikasesta tuli Suomen Pankin pääjohtaja.

Sitä en ole ymmärtänyt miten Ilkka Kanervasta, joka oli Liikasen vastaehdokkaana Teiniliiton puheenjohtajaksi Ekin saadessa 194 ääntä Iken 125, on tullut arvostettu vanhempi valiomies. Kanervan ansiothan ovat lähinnä tekstiviestien lähettelyssä ja naisten perässä juoksemisessa.  Kokoomuslaiset miehet, lehtitietojen mukaan kadehtivat toisiaan kellistämiensä naisten määrästä. Ben Z on vasta pronssitilalla, sillä Kimmo S komeampana onnistui näissä puuhissa helpommin. Ykkönen selvällä erolla on  Ilkka Kanerva.((Naistenmiehet Ben Z ja Kimmo S (Iltasanomat 2013) ja Ilkka Kanerva tekstiviesti”kohu” Wiki ))

Jo Vietnamin sotaa Zyskowicz seurasi sydän oikealle syrjällään. ”Asetuin Yhdysvaltojen puolelle kommunismia vastaan.” kirjoitti City-lehti vuonna 1999 jutussaan Zyskowiczistä.((City-lehti Pete Suhonen 23.7.1999)) Beniä ei ilmeisesti yhtään häirinnyt Yhdysvaltojen Vietnamissa tekemät julmuudet ja sotarikokset. Hän on täysverinen antikommunisti samaan tapaan kuin minä olen antisionisti ja tällä tarkoitan ilmausta, joka viittaa Israelin ylivaltapyrkimyksiin. Israelin harjoittama apartheid on nyky sionismin tuote.((Sionismin määritelmä tässä yhteydessä: juutalaisten kansallisuusliike, jonka päämääränä on ollut juutalaisvaltion perustaminen (suuri kuva). Nykyisin ilmauksena, joka viittaa Israelin ylivaltapyrkimyksiin. Israelin harjoittama apartheid on nykysionismin tuote.)) Tai sitten Ben on piilomaolainen koska  Mao Tse-Tung opetti, että ”Meidän on kannatettava kaikkea mitä vihollinen vastustaa ja vastustettava kaikkea mitä vihollinen kannattaa.” ((Puheenjohtaja Mao Tse-Tung ”Keskusuutistoimisto, Sao Tang Paon ja Hsin Min Paon kolmelle kirjeenvaihtajalle annettu haastattelu” 16.9.1939 Maon punainen kirja 1967))

Yleisdemokraattinen rintama toimi vain Teiniliitossa. Ollessani MOL:n ((MOL Maatalousopiskelijoiden liitto))  puheenjohtaja erityisesti Kepu oli Jukka Jääskeläisen johdolla kärmeissään. Siitä voit lukea maanviljelyskoulu luvussa.

Guru

Yrjö Engeström oli Teiniliiton koulutusasiainsihteeri. Hän oli loistava luennoitsia ja tiesi koulutusasioista kaiken. Yrjö oli guru. Tavasimme hänen kirjaansa Koulutus luokkayhteiskunnassa.Yrjö kirjoitti kirjassaan ”Vankin tapa kaataa koulujärjestelmään kohdistuvat määrälliset ja laadulliset uudistusehdotukset jo ennen kuin niistä ehtii syntyä julkista keskustelua on vedota rajoitettuihin taloudellisiin resursseihin.”Ja edelleen: ”Suomessa 1950- ja  60-luvun vaihteessa valtion komiteoiden puoluekantansa ilmaisseista jäsenistä 80% ilmoitti lukeutuvansa porvarillisiin puolueisiin, vasemmistoon lukeutui vain 20%. Samaan aikaan vasemmistolla oli noin puolet eduskuntapaikoista. SKDL:n aliedustus oli suurin; sillä oli lähes neljä kertaa suurempi osuus eduskuntapaikoista kuin komiteajäsenyyksistä.”((Koulutus luokkayhteiskunnassa, 1970 Gummerus Yrjö Engeström)) Onko mikään viidessäkymmenessä vuodessa muuttunut?

Ikuisesti – Hasta siempre
Parasta tuossa ajassa oli se valtava innostus, halu muuttaa maailmaa paremmaksi. Ironista oli että meitä innosti USA:n toimet. Amerikan tuki Latinalaisen Amerikan sotilasdiktatuureille, Alienden murhaaminen ja tietysti Vietnamin sota.Nämä kaikki edesauttoivat myös synnyttämään menestyvää laululiikettä ja sen saamaa laajaa tunnustusta. Inti-Illimani, Qilapajon, AgitProp, Kom teatterin laulut ja monet muut saivat oivaa polttoainetta USA:n imperialismista. Tätä innostusta ei edes Neuvostoliiton ”saavutukset”, Tsekkoslovakian miehitys ja muumio Brežnev pystyneet latistamaan.[oxi_addons id=”32″]

Ei tullut minusta poliitikkoa, mutta ITE semmonen kumminkin. ((Lyhennesana ITE viittaa sanayhdistelmään ”itse tehty elämä”. https://itenet.fi/))

 

[sc_embed_player fileurl=”https://meltti.fi/wp-content/uploads/2023/03/Piccolina-128.mp3″] (( mm tätä singleä tuli pikkupoikana kuunneltua uudestaan ja uudestaan Piccolina YouTube))

Eastend

1960-luvulla asuimme Espoon Itäpäässä,Tomtekullevegenillä. Nimi ei espoolaisia miellyttänyt vaan se muutettiin Himmelitieksi. Espoon keskuksen ruotsinkielinen nimihän oli Bemböle Topeliuksen satujen mukaan se olisi ollut hölmölä. ((https://fi.wikipedia.org/wiki/H%C3%B6lm%C3%B6l%C3%A4 luettu 11.3.2023 kysy.fi sivuilla aikaisemmin Bemböle käännettiin Hölmöläksi ja että nimeä käytti Topelius. Mene ja tiedä. Minusta Espoon keskuksen nimeksi sopisi hyvin Bemböle)) Espoolaiset eivät ole halunneet ottaa riskiä vaan ovat jättänet nimen kääntämättä ja se on nykyisin sivummalla varsinaisesta keskuksesta. Tonttukukkulalle eli Tontunmäkeen vihreät Espoonauton bussit ajoivat Tapiolan, silloin hienon ja palkitun puutarhakaupungin kautta. Nyky Espoo näyttäytyy minun silmissäni miljonäärislummilta, missä talot on sikinsokin pienillä tonteilla korkeiden kerrostalojen ja erilaisten kaupallisten palveluiden katveessa. Mutta varakkaat haluavat olla kaltaistensa joukossa. Suomen kymmenen varakkaimman asuinalueen listalla Espoosta löytyy kuusi aluetta, joista Westend on ykkösenä. (( https://youtu.be/NS2w4b8KJk4 Ville Mäkipellon video:
Missä ja miten asuvat Suomen rikkaat? Enemmistö Suomen rikkaimmista ihmisistä asuu Uudellamaalla, erityisesti Helsingissä ja Espoossa. Näissä kaupungeissa on lisäksi kalleimmat asuntojen hinnat. Eri kaupunginosia voisi tarkastella ja järjestellä eri kriteerien valossa. Tällä videolla tarkastellaan Tilastokeskuksen viimeisimmän julkisen tilaston (v. 2020) perusteella, postinumeroittain kotitalouksien käytettävissä olevia rahatuloja ja niiden mediaaneja. Katsotaan siis, millä Suomen asuinalueilla on keskimäärin Suomen suurituloisimmat asukkaat. Luvassa 10 Suomen rikkainta asuinaluetta!
1. Westend, Espoo, 02160. 82 811 € )) 60-luvulla Niittykummun Itäpää, Eastend oli lähinnä maaseutua, jossa sarkapelloilla heinät kuivuivat seipäillä. Vanhempieni aravatalo oli puoliksi hartiapankilla rakennettu, jossa vanhempani ahersivat viikonloppuisin ja iltaisin. Kuusanvaija oli myös osaavana mukana ja me pojat saimme oikoa nauloja uudestaan käytettäväksi. Isä oli hommannut Moskvitchien kuljetuslaatikoita. Nämä idän ihmeet oli pakattu puulaatikoihin, missä Mosset pääsivät kokemaan vauhdin hurmaa junanvaunujen kyydissä. Laatikoista saadut laudat ja pyöreät naulat käytettiin tarkasti ja ekologisesi uudelleen omakotitalon rakentamisen apu- ja tukilautoina. Niistä tehtiin mm työkaluvaja. ((1960 Mossen malli oli 407)) Arkkitehdin piirtämä talo oli huopa kattoinen,matala yksikerroksinen teekirjaimen mallinen.Alkuvuosina asumus lämmitettiin koksilla, mutta isä kyllästyi pannun sammumisiin ja likaiseen koksin mättämiseen varastoon ja sieltä pannuun. Siirryttiin helppoon ja vaivattomaan öljyyn. Kesäisin kunnostettiin puutarhaa se oli mallikkaassa kunnossa vanhempieni hoidossa. Ajaessani talon ohi vuosikymmeniä myöhemmin näky oli aika karsea. Isän istuttama orapihlaja-aita oli leikkaamatta ja paikka näytti aavemaiselta se oli kaukana Espoolaisesta idyllistä. Vanhempani myivät talon seitsemänkymmentä luvun alussa. Kolmekymmentä vuotta myöhemmin sain erikoisen puhelun. Mieshenkilö Pohjanmaalta kertoi vaimonsa olevan heikossa kunnossa ja tästä syystä hän oli ennakkoon kasaamassa asiakirjoja perunkirjoitusta varten. Hän kysyi olisiko meillä kauppakirjaa Itäpään kiinteistöstä. Hänen vaimonsa oli aiemmin ollut naimisissa ja omistanut osan entisestä talostamme. Paperia olisi tarvittu koska kiinteistölle ei ollut haettu lainhuutoa. Isällä oli laajat arkistot, mutta vanhan kauppakirjan löytäminen oli mahdoton tehtävä. Ihmetystä herättää viranomaisten rooli. Miten on mahdollista omistaa kiinteistö ilman lainhuutoa. En huomannut pyytää soittajan yhteystietoja ja  näin juttu jäi minulle ikuiseksi arvoitukseksi.

…sinun kaduillas koulutien

Olin käynyt ensimmäisen luokan kansakoulua Puniksessa eli Punavuoren kansakoulussa, joka virallisesti oli Snellmannin kansakoulu. Muistan ensimmäiseltä luokaltani kaksi henkilöä, opettajani Eine Raekankallion ja salaisen ihastukseni Ulla Hautajärven. Toisen luokan käynnistyttyä Olarin kansakoulussa vaihtui ihastus Mari Kallioon. Marin suosiosta oli kova kilpa ja hän omasta asemastaan tietoisena vähät välitti meistä suosion kalastajista. Marin pikkuveli Perttu kuului kaveripiiriini. Pertun pikkuveljestä tuli aikanaan iso stara, hän on Ile Kallio Hurriganesin kitaristi ja ammattimuusikko. Kun me kylän muut pojat pelasimme persistä (( ”Persepallo oli meidän peli, jossa maassa istuen koitettiin väistää polttajan heittämää palloa. Jaloilla sai potkaista, mutta istuen. Pallon osuessa kehoon joutui polttajaksi.” https://urbaanisanakirja.com/word/persis/ lasten kirjoittama teksti urbaanisanakirjassa. Peli on paljon vanhempi kuin -90 luvulta ellei kirjoittaja sitten tarkoita 1890-lukua, jolloin kirjoittajan täytyy olla historioitsija.)) Ile harjoitteli kitarallaan yhdessä toisen tulevan staran Sami Hurmerinnan kanssa.

[popup_trigger id=”1148″ tag=”Ile”][/popup_trigger]

Ile Kallio vauhdissa

Samin isoveli Lassi oli varsinainen hulivili, kun poikien vanhemmat olivat ulkomailla lainasi Lassi isänsä autoa, joka oli Volvo P1800(S) eli Simon Templerin käyttämä ajopeli.((https://www.wheels.fi/sir-roger-mooren-1967-volvo-p1800-pyhimys/ luettu 11.3.2023)) Noin viisitoista vuotiaan Lassin laina-auto oli punainen vähän niinkuin meidän kateellisten naamat hänen morjestaessaan meitä avonaisesta ikkunasta kaasutellessaan kohti Tarvon tietä.

Tonttukummussa paras kaverini oli Ismo Hietanen. Iski oli saanut uuden kellon. Syksyllä suunnistaessamme kohti koulua. Meillä ei ollut erityisen kiire Iski oli kääntänyt kellonsa viisareita kymmenen minuuttia taaksepäin. Varmistimme myöhästymisellemme alibin. Teimme kaikenlaista muutakin pientä. Iskin vanhemmat olivat kauppiaita, heillä oli pieni siirtomaatavara liike  Lönrotinkatu 43 tienoilla. Kävimme siellä joskus kuolaamassa valtavaa irtosuklaa könttiä.Siitä murrettiin asiakkaalle palanen ja maksu tapahtui painon mukaan. Meidän maistiaiset olivat suklaamurusia. Iskin vanhemmat olivat aina hyväntuulisia ja ystävällisiä, oikein kauppiaan perikuvia. Kaveripiiriini kuuluivat myös muutaman vuoden vanhemmat Markku Törö, Pylly ja Esa Illoinen,Ilvo. Heidän ystäväpiirinsä oli laajempi kuin omani ja he myös vanhempina järjestivät railakkaampia bileitä mitä itse olisin saattanut kuvitella. Jaoimme Iskin kanssa postia kesäisin ja Jouluna.  Iski Niittykummun postin alueella minä Matinkylän. Minun piirini oli laaja, sen alueella asui paljon keskiluokkaisia mm lääkäreitä joille jouluna tuli jos jonkinlaista lahjusta, kalentereita ja muuta krääsää. Ilvo asui jakolenkkini alueella. Hän oli tilannut jonkun ulkolaisen autolehden ja odotti sitä kuin kuuta nousevaa. Esa muisti aina kysyä joko lehteni on tullut, olihan se mutta olin unohtanut sen lajittelu lokerikkoon odottamaan sopivaa jako ajankohtaa. Lapsuuden kaverit eivät unohdu, vaikka en heitä sen koommin ole tavannut.
Pääsin oppikouluun Helsingin yhteislyseoon. Aurelius Augustinuksen oppi elämän ennalta määräytymisestä  ((lisää predestinaatiosta ))on yrittänyt tehdä minusta fatalistia, mutta vielä suurempi voima on sen estänyt;skeptisyys. Pälsin tivoli tai Hylli joksi sitä nykyisin kutsutaan oli alun perin maalaisten koulu, siis opinahjo jonka käyneet pääsivät suoraan mm maa- ja metsätieteelliseen tiedekuntaan opiskelemaan.Minä pääsin suoraan maanviljelyskouluun, josta tuonnempana lisää. Aarne Pälsi oli koulun pitkäaikainen rehtori 1924-1961. Minun aikana rehtorina oli maa ja metsätieteiden tohtori Alfred Brandt.((Tietoa Hyllistä ))

Predestinaation torjuntaa

Helsingissä toimi Pakanakilta niminen uskonnottomien yhdistys. Minä ja muutama muu oppilaskuntamme jäsen kävimme killan Kirjantalolla järjestämissä tilaisuuksissa. Ehkä näiden tilaisuuksien innostamana järjestimme koulullamme Hyllissä performanssin, jota edelsi omalla uskontotunnillani sattunut ”välikohtaus”. Osallistuin uskonnon opetukseen, vaikka en kuulunut kirkkoon. Olin varsin hyvä aineessa. Opettaja oli päättänyt kutsua Ylioppilaslähetyksen (nyk.OPKO) edustajia luokkaamme todistamaan ja julistamaan omaa uskoaan. Rehtori Brandt  kunnioitti myös läsnäolollaan tuntia. Varsin kiivaasti väittelin näiden uskovaisten kanssa, niinpä tunnin loputtua rehtori taputti minua olalle ja sanoi ”Niin Meltti sinä nuori radikaali, kyllä sinä rauhoitut, kunhan ikää karttuu”. Uskonnon opettajani ei rauhoittunut hän laski uskonnon numeroani joulutodistuksessa kahdella numerolla. Joulun jälkeen marssin rehtorin toimistoon ja ilmoitin, että kevätlukukaudella en enää osallistu uskonnon tunnille. Lisäksi koska aamunavaukset ovat uskonnollisia virsineen ja rukouksineen en myöskään osallistu niihin. Sain rinnalleni muutaman kirkkoon kuulumaton. Alkuun istuimme luokissamme toisten oppilaiden siirtyessä juhlasaliin, mutta se herätti kateutta ja pahennusta, joten rehtori määräsi meidät juhlasalin ovensuuhun. Virttä veisatessa me osallistuimme myös veisuuseen, korkealta ja kovaa. Kun olimme käytävänpuolella, ääni kaikui tehokkaasti ja meidät passitettiin takaisin luokkiimme odottamaan tunnin alkua. Uskonnon opettaja yritti taivutella minua takaisin uskonnonopetukseen, ”kyllä se numero taas kevättodistukseen korjaantuu”. En ollut lahjottavissa.

Läksyt  jäi vähän taaemmas minun kiihkossani.Olin varsin surkea oppilas. Ruotsinkielestä opin: Tre små troll lekte med en boll och bollen var av guld de heter Trip Trap Trull. Saksasta: Morgen, morgen, nur nicht heute, sagen immer faule Leute. Kemiasta: ensin vesi sitten happo ettei tule käteen rakko
Uskonnosta: Timoteus oli apostoli. Edes se ei saanut minua uskomaan kohtaloon.

Matti kävi samaa koulua. Hän oli kattanut minulle pöydän valmiiksi niin oppilaskunta- kuin näytelmäkerho riennoissa.

---

Näyttelijä

 

Elettiinpä ennenkin,

Vaikk’ ojan takan’ oltiin,

Ojapuita poltettiin

Ja ojast’ oltta juotiin

Käydessäni Olarin kansakoulua innostuin teatterista. Äitini kuskasi minua Helsinkiin radioteatterin esityksiin ja harjoituksiin. Niistä en muista muuta kuin Vanhan Radiotalon Kasarmintorin laidalla ja Pienellä Roobertinkadulla olleen studion.
Olin saanut päähäni, että minun on ohjattava Seitsemän veljeksen kohtaus, missä lukkari opettaa veljeksiä lukemaan. Isäni kirjoitti sen aikaisella kirjoituskoneella ja kalkeeripaperia käyttäen vuorosanat meille pihan pojista kootuille veljeksille. Lukuharjoituksia pidimme ruokasalin pöydän ympärillä. Vain minä olin innostunut, esitystä ei koskaan pidetty.Seitsemän veljestä näytelmä sai kantaesityksensä 1898. Siitä on tehty teattereihin vähintään 136 ensi-iltaa. Kalle Holmberg ohjasi Turun Kaupunginteatteriin 1972 legendaksi nousseen esityksen Seitsemästä veljeksestä. Kymmenen vuotta aikaisemmin yritti eräs nuorimies aloitella teatteriuraansa. Ehkä minun ohjaukseni oli aikaansa edellä eikä siksi koskaan päässyt parrasvaloihin.
Kansakoulun opettajani Tuomikangas harjoitti minua runonlausunnassa, jotta saattaisin osallistua Espoon koulujen välisiin runonlausunta kilpailuun. Esitin hienon Lauri Pohjanpään runon Syksy.Siinä ”kaksi vanhaa vanhaa varista nuokkuu aidalla.”Sain jopa palkinnon Eino Leinon Helkavirsiä runokokoelman.[sc_embed_player fileurl="https://meltti.fi/wp-content/uploads/2023/03/Ajopuut-Syksy-Kaksi-vanhaa-vanhaa-varista-128.mp3"] ((Lauri Pohjanpää /Ajopuut Syksy Kaksi vanhaa varista  YouTube))

Näytelmäkerho esitti aina jonkun valmistelemansa esityksen joulujuhlassa. Muistan sen missä esitin itse matematiikanopettajaa. Yritin karrikoida omaa opettajaani maisteri Salomaata. Suurimmalla osalla opettajista oli lempinimi, Salomaalla se oli Silli. Hän oli paitsi hyvä opettaja, myös persoona.Hän oli pukeutunut pukuun jonka housun lahkeet olivat yhtä leveät alhaalta ylös ja prässit olivat suorat. Asua täydensivät paksut silmälasit ja lyhyet vesikammatut hiukset. Sillin tullessa luokkaan, nousivat kaikki tietysti seisomaan. Salomaa käveli opettajanpöydän viereen läimäyttäen päiväkirjan pöydälle kovaäänisesti, kaivoi taskukellonsa ja laittoi sen päiväkirjan viereen. Hän saattoi aloittaa päivän kannanotolla: ”Kouluhallituksesta on jälleen tullut uusia ohjeita. Niissä väitetään, että voitto ei ole voitto vaan myyntipalkkio. Mutta kun minä sanon teille, että voitto on voitto, niin se on silloin sitä”.

Kuvan laadusta huolimatta TMe vauhdissa.
Puurojuhlaan kuului tietysti puuro. Keitimme sitä niin paljon, että saatoimme viedä loput puurosta lähellä olevaan alkoholistien yömajaan ”Liekkihotelliin” tai ”Lepakkoluolaan” miksi sitä myös kutsuttiin. Sama tila muuttui myöhemmin Radiocityksi.

”Ihmiset voivat sanoa, että en osaa laulaa, mutta kukaan ei voi väittää, etten olisi laulanut.” ((Florence Foster Jenkinsin sanotaan lausuneen. Hän järjesti lauluiltoja, jossa nousukkaat amerikkalaiset kävivät ihastelemassa ja taputtamassa. Tutustukaa jutun lopussa youtube videoon, jos uskallatte))

Olin itse vielä keskikoulussa kun näyttelijän urani jatkui Ylioppilasteatterissa. Houkuttelijana tähän ryhmään toimi Seija Soininen joka oli myös teiniaktivisti. Tarkkaa vuotta en muista, mutta luulisin sen olleen 1969. Joka tapauksessa Arja Saijonmaa ((laulaja,näyttelijä,ohjaaja jne.)) ohjasi kabareen johonkin Kulttuuritalolla olleeseen juhlaan.  Hänen tärkein neuvonsa esittämiseen oli: ”muistakaa intensiteetti”. Ohje pätee vieläkin kaikkeen ilmaisuun. Esitimme lauluja mm United Fruit ja Lautanen Guatemalan verta.[sc_embed_player fileurl="https://meltti.fi/wp-content/uploads/musiikki/Lautanen-Guatemalan-Verta.mp3"]  (( Lautanen Guatemalan verta Tässä Ari Piispa lausuu sanat ”ateria piispalle…” YouTube)) Pukeutumiseni oli silloinkin varsin raflaavaa. Päällystakkina käytin, ilmeisesti isäni vanhaa poplaria ja vyölläni roikkui vanha tuluskukkaro ja flanellipaidan päällä oli isoisäni liivit. Asua täydensivät nahkasaappaat. Esityksen jälkeen Aarne Saarinen ((SKP:n puheenjohtaja)) tuli luokseni tuimana: ”Ei kai sinulla ole tuossa pussissa huumeita?”

Teatteriura ei loppunut tähän, vaan seuraavana oli vuorossa television valloitus. Iiris-Lilja Lassila ja Tuija -Maija Niskanen ohjasivat Televisioteatteriin näytelmän Olen unessa useasti. Se kertoi kouludemokratiasta ja nuorena olemisesta. Minä esitin itseäni eli teinikunnan puheenjohtajaa. Muistan kuinka rehtoria esittänyt Matti Oravisto tuskastui amatööri suorituksiini ja myös näytti sen. Osa kuvauksista tehtiin Munkkivuoren yhteiskoululla, jossa meihin suhtauduttiin nuivasti. Koulun yhdellä käytävällä oli vitriinejä joissa oli esillä aseita, konepistooleja ja muita vastaavia. Tällaisessa ympäristössä yritimme tehdä teatterihistoriaa. Ei ehkä onnistuttu sillä ainakaan Yle arkisto ei uskalla näyttää suorituksiamme.((Olen unessa useasti: Eri rooleista vastasivat: Tiina Harpf, Pirjo Jääskeläinen, Titta Karakorpi, Eero Karhimo, Roni Halmetoja, Liisamaija Laaksonen, Ritva Laijoki, Iris-Lilja Lassila, Vesa Mäkelä, Timo Meltti,Kiti Neuvonen, Matti Oravisto, Paavo Pentikäinen, Ari Piispa,Irma Seikkula, Tarja-Tuulikki Tarsala ja Kristian Åberg. ))

Televisiota yritin valloittaa myös asiaohjelmien saralla. Nuorille suunnattu Kalikka oli Satu Hassin ((Vihreä poliitikko,kansanedustaja,meppi,ministeri yms.)) ja minun juontama asiaohjelma. Minulle on jäänyt mielikuva Kalikan teosta, että jouduimme aika paljon tekemään sisältöä itse. Olimme kuitenkin koululaisia ja amatöörejä, joten ohjelmanteko kävi raskaaksi eikä ohjelmaa lähetettykään kovin montaa jaksoa. Satu kirjottaa omissa muistelmissaan seuraavasti:

”Television keskusteluohjelmiin haluttiin usein radikaali nuori. Harva se viikko Teiniliittoon soitettiin ja pyydettiin ehdottamaan jotakuta keskusteluohjelmaan. Usein se, joka sattui vastaamaan puhelimeen, ehdotti itseään. Niin minäkin tein. Tv-esiintymisen palkkiot olivat mukava lisä pieneen palkkaan. Osuuteni Harjukadun asunnon vuokrasta oli noin kolmannes nettopalkastani, ja yhdestä tv-esiintymisestä jäi käteen ainakin puolen kuun vuokra.

Alkusyksystä Kalikka-nimisen uuden nuorten ohjelman toimittaja etsi juontajia, tyttöä ja poikaa. Meikäläinen toimittaja kyseli juontajaehdokkaita Teiniliiton liepeillä pyöriviltä meikäläisiltä. Hänelle ehdotettiin helsinkiläistä teiniaktiivia Timoa ja minua. Kun tapasimme, toimittaja selitti haluavansa käyttää kaikkein moderneimpia vaikuttamisen keinoja, kuten sitä että tietyn mittaiseksi ilmoitettu ohjelma olikin muutaman sekunnin lyhyempi. Hän lupasi myös panna meidät ”Mikko Niskasen oppiin”. Koskaan ei käynyt ilmi mitä hän tällä tarkoitti. Ohjelmia piti olla kerran kuussa, osa nauhoitettuja, osa suoraa lähetystä studiosta.

Ensimmäisen ohjelman aiheeksi toimittaja oli valinnut mainonnan. Teimme tietenkin ohjelman, jossa arvosteltiin kaupallista mainontaa. Muistikuvani on, että käsikirjoituksen teimme pääasiassa Timo ja minä. Toisen ohjelman aiheeksi ehdotin kouludemokratiaa, Teiniliiton syksyn pääteemaa. Käsikirjoitin ohjelman käytännössä yksin. Timo ja minä teimme haastatteluja usealla paikkakunnalla. Yksi haastateltavista oli oman kouluni rehtori.

Kellonlyömänä, jona kouludemokratiaohjelman filmit piti leikata, toimittajaa ei kuulunut. Olimme Timon kanssa Yleisradion filmileikkaamossa, leikkaaja laitteineen oli valmiina. Tiesin, että toista leikkausaikaa ei saataisi ennen lähetystä. Aikamme odotettuamme aloin antaa ohjeita leikkaajalle, tuo pätkä ensin, tuosta poikki, seuraavaksi tuo. Kun olimme täydessä vauhdissa, toimittaja saapui paikkalle, mutta ei krapulaltaan pystynyt kuin lojumaan sohvalla Vita Novaa siemaillen.

Kun kouludemokratiaohjelma oli lähetetty, totesin että tätä ei voi jatkaa, me kaksi nuorta teemme pienellä palkkiolla kuukausipalkkaisen toimittajan työn. Kerroin toimittajalle, että lopetan. Ohjelmasarja päättyi siihen. Mutta seuraavana vuonna toimittaja soitti riemuissaan ja kertoi, että Yleisradion sisäinen arviointielin oli todennut kouludemokratiaohjelmamme vuoden parhaaksi koulua käsitelleeksi tv-ohjelmaksi. Minua nauratti kun kuulin, että erityisesti filmin leikkauksia oli kiitetty.” ((Satu Hassi Mannerheim-solki ja punalippu Siltala 2018))
Ei tullut minusta näyttelijää. [print-me]

Laululintu

[popup_trigger id=”1255″ tag=””][/popup_trigger]