[sc_embed_player autoplay=true volume= fileurl=”https://meltti.fi/wp-content/uploads/2023/06/Jukka-Kuoppamaki-Kultaa-tai-kunniaa-1973-128.mp3″] ((Jukka Kuoppamäki – Kultaa tai kunniaa 1973 YouTube))
”Meltti vaahtoaa oluesta”
Kirjoitti Iltasanomien toimittaja 1988 kun perustin olut- ja viinitarvike myymälän Hietalahden halliin.
Hän oli innoissaan, kun kaupunkiin oli saatu kotioluiden erikoismyymälä. Hänen juttunsa otsikko oli paljon raflaavampi kuin Iltalehden ”Kotiolut kunniaan”. Minua ei haittaa, mitä puhutaan, pääasia, että puhutaan ja niinpä istuin olut tai viini raadeissa maistelemassa ”asiantuntijana” uutuus juomia. Minusta olisi voinut tulla alan guru, niin ei kuitenkaan käynyt. Sen sijaan minusta tuli lavatanssien juontaja.
Hietalahden hallin torinpuoleisen sisäänkäynnin oikealla puolella oli ensin suutarin verstas. Hän ei ollut suutari Anderson eikä kai Pesonen tai Pettersson, mutta ilmeisen hyvä suutari hän oli. Ainakin hänellä oli asiakkaita, välillä jonoksi asti. Häntä ei tarvinnut pelastaa, kuten meidät muut hallikauppiaat. Ei juoppoudesta vaan maksavien asiakkaiden puutteesta.[sc_embed_player fileurl=”https://meltti.fi/wp-content/uploads/2023/06/Velipuolikuu-Pelastusarmeijan-soittokunta-128.mp3″] ((Pelastusarmeijan soittokunta Veli puolikuu YouTube))
Suutarin vieressä oli hattukauppa. Sitä vastapäätä oli minun pilttuuni. Kun perustin liikkeen ei joka marketissa ja tavaratalossa ollut viini ja olut tarvikkeita myyvää osastoa, kuten tänään on. Hallin kauppiaat elää kituuttelivat, Hietalahden kirpputorin pihistelevien ostajien ja myyjien tuoman ostovoiman varassa. Aikaa riitti tarinointiin.
Hattukauppias oli modisti Salli Palho. Tuolloin päälle seitsemänkymppinen Salli oli täydessä iskussa, niin kuin hän oli ilmeisesti koko pitkän 104 vuotiisen elämänsä. Salli oli ollut naimisissa Alvi Palhon, 40-luvun Dallape-yhtyeen kitaristin kanssa. Sallilla oli tanssilavoja. Teivaalan lava Lahdessa ja Tommolan lava Mäntyharjulla. Takavuosina niitä oli ollut useampiakin. Tommola, oli täydessä toiminnassa, mutta Teivaalassa ei ollut järjestetty tansseja vähään aikaan. Niinpä Salli sai mielestään loistavan idean. Ensin tehtäisiin kesäinen tutustumisretki lavakulttuuriin. Kävimme Lahdessa ja Mäntyharjulla Tommolan lavalla. Oli viikonloppu, joten sain kokea aitoa lavatanssi tunnelmaa. Se oli minulle kokemus. Olenhan Kanki Kaikkosta jäykempi, mikäli mahdollista, tanssija. Mutta Salli ei halunnutkaan minusta esitanssijaa, vaan hän halusi, että järjestämme tanssit Teivaalassa ja että minä olen niiden juontaja. EteläSuomen Sanomiin Salli laittoi ilmoituksen: Teivaalassa tanssit. Solistina Merja Rantamäki. Illan juontaa supersuosittu Timo Meltti. Parisataa innokasta oli pyörimässä Unto Ojosen suunnittelemassa Lahden työväenyhdistyksen 1947 rakentamassa tanssipyhätössä ((Eteläsuomen sanomat 17.6.2005 arkisto )). Illan juontaja oli pukeutunut säihkyvään mittojen mukaan teetettyyn pukuun.((Kaukomarkkinat oli teettänyt edustajille messuasut. Näin omani sai uusiokäyttöä.))[sc_embed_player fileurl=”https://meltti.fi/wp-content/uploads/musiikki/Merja-Rantamaki-Jossain.mp3″] Ilta ei ehkä ollut menestys, mutta minulle se oli kokemus. Tommolan lavan Facebook sivuilta sain Sallin elämästä lisätietotoa.
”Myös karismaattinen, elegantti monialayrittäjä Salli Palho on nyt poissa. Hänellä oli muotiliikkeitä ja hattukauppoja, välillä myös kampaamo, hotelli ja elokuvateatteri. Yli 50-vuotiaana hän innostui pyörittämään tanssilavoja Hyvinkäällä, Lahdessa, Orimattilassa, Heinolassa ja Mäntyharjun Halmeniemellä. Hän oli taitava modisti ja ensimmäisiä naisia, jotka suorittivat elokuvakoneen käyttötutkinnon.”((Päivi Kapiainen-Heiskanen 24. marraskuuta 2017 Facebook päivitys))
Hietalahden halli koki monia muutoksia, siitä tuli ensin antiikkihalli ja sitten luomuhalli. Salli siirsi hattukauppansa Hämeentielle ja Timo yritti lopettaa vaahtoamisen, ainakin liike lopetettiin ilman suurempia tappioita.
Kastehelmi Ky
Malla oli myös edennyt työsaralla. Siivoojan työt vaihtuivat rautakaupanmyyjän hommiin. Rake oyllä ei mennyt kovin hyvin ja se näkyi työilmapiirissä. Kun luvatut etenemis- ja koulutusmahdollisuudet näyttivät heikoilta ja kun Mallan äiti halusi jakaa perikunnan pienen omaisuuden sai Malla pienen pesä munan, jolla hän toteutti oman haaveensa ja perusti koru- ja lahjatavaraliike Kastehelmi Ky:n 1982 joulukuussa.
[foogallery id=”1435″]
Ensimmäinen myymälä avattiin uudistettuun Vaasan-halliin, Helsingin-kadun, Vaasankadun ja Pengerpolun risteyksessä. Nykyisin alue tunnetaan piritorina, eikä ympäristö silloinkaan ollut eliitti kaupunginosaa. Tilat olivat perusteellisen remontin jäljiltä uudet. Rakennuksessa toimi pankki, vaateliike, Elannon marketti ja Mallan pikkuruinen muotikoruliike. Kauppa kävi jotenkuten. Liikepaikka ei Kastehelmen kaltaiselle puodille ollut paras mahdollinen niinpä koko ajan etsittiin liikeideaan paremmin sopivaa tilaa. Sellainen löytyikin Itäkeskuksesta Hansasillalta. Helsingin kaupunki rakennutti Itäväylän yli katetun kauppapaikoilla ryyditetyn kävelysillan. Hansasilta yhdistää Itis-kauppakeskuksen ja silloin itäväylän toisella puolella olleen Citymarketin nykyisin valtavan erilaisten kauppojen keskittymän. Uuden myymälän avajaisia vietettiin 22.10.1984. Kastehelmellä kauppa kävi kohtalaisesti. Malla palkkasi muutaman apulaisen, sillä puoti oli auki aamusta ilta kahdeksaan kuutena päivänä viikossa.
Vauhtisokeutta Lagondalla
Yrittäjän mielenlaatu on optimistinen. Paikallaan junnaaminen ja pienet takaiskut lisäävät väärien johtopäätösten vaaraa. Niin meille kävi ja kun väärät päätökset tapahtuvat laman kynnyksellä selvän -näkijä olisi kertonut totuuden, vaikka kahvinporoista. Tästä alkaa lopun alku.
Nälkä kasvoi syödessä, avasimme uuden myymälän Hakaniemeen Porthaninkadulle. Siitä ei tullut pitkäikäistä kokeilua. Jos kauppa ei käy on hyvä ymmärtää se nopeasti ja panna pillit pussiin. Vauhtiin oltiin kuitenkin päästy. Malmille avattiin Pajusen dynastian voimin Ostosparatiisi kauppakeskus. Veljekset Olli ja Jussi olivat idearikkaita ja toimeliaita. Ostosparatiisiin tuli Jolly P lelukauppa, jonka vetäjänä oli veljesten sisko. Teesi rautakauppa ja Baguette leipomo, mikä oli ensimmäinen kaupan sisällä toiminut leipomo, lisäksi meitä ”ulkopuolisia” yrittäjiä oli muutamia. Perustimme Koruparatiisi Oy nimisen yhtiön 1987 se keskittyi muotikoruihin ja palasi Kastehelmen alkuperäiseen liikeideaan. Liikkeellä meni aluksi jotenkuten, ei ehkä kuitenkaan toivotulla tavalla. Kaasun painaminen liukkaalla mutkaisella tiellä ei ehkä ole kaikkein viisain ratkaisu. Pankki vaati lainoillemme lisävakuuksia, jota saimme Mallan äidiltä. Kalusteet, myytävät tuotteet ja alkuun lähtö maksaa. Sitten astui kuvaan Lagonda 1989. Luulimme sitä mahdollisuudeksi, mutta siitäkin tuli painajainen. Kaiken kukkuraksi 15.2.1990 alkoi pankkilakko ja myymälöiden myynti pysähtyi kuin seinään. Malla ihmetteli yksin tyhjässä myymälässä ilman asiakkaita ja tuloja. Lagondan myymälässä palkallinen työntekijä oli saman ongelman keskellä. Emme ymmärtäneet mihin syöksykierteeseen Suomi ja me pikkuruisena tekijänä olimme matkalla.
Lagonda on Brittiläinen luksusautomerkki jo vuodesta 1906. Koruparatiisi Oy:n toimitusjohtaja ei Lagondalla ajanut, vaan hänelle sopivammalla Lada Samaralla. Lagonda oli myös Suomessa toimivan Oriflamen postimyynti yritys. Sen ostivat eräät suomalaiset liikemiehet ja erilaisten mutkien kautta Koruparatiisi myymälä muuttui Lagonda myymäläksi. Niinhän siinä kävi, että Lagonda suistui tieltä. Koruparatiisi Oy teki konkurssin syksyllä 1991, Kastehelmi Ky oli lopettanut myymälänsä toiminnan maksamattomiin vuokriin. Koska Koruparatiisi oli osakeyhtiö, se siirtyi heti konkurssimenettelyn alettua pesänhoitajan haltuun, eikä meillä ollut sen jälkeen toimintaan mitään vaikutusta. Verottaja oli konkurssi menettelyn alullepanija esittämällään hatusta vedetyllä verovelka vaatimuksella, joka sitten pesänhoitajan selvityksissä ilmeni n 10 kertaa vaadittua pienemmäksi. Näin jälkiviisaana voi sanoa, että yhtiöiden tila oli toivoton; myynti oli aivan liian pieni tehtyihin investoineihin nähden. Kastehelmi oli kommandiittiyhtiö ja siinä vastuunalaisena yhtiömiehenä oli Marja. Olimme omavelkaisessa takauksessa kaikista lainoista eli kaulaamme myöten kusessa. Tapahtui domino ilmiö. Oma asunto ja anopin asunto pakkohuutokaupattiin, niin kävi myös Lapinkylän Lindalle. Lada Samara hinattiin myyjän toimesta haltialta sen kummemmin kyselemättä jonnekin. Ulosottomiehet voivat halutessaan viedä kaiken paitsi päällä olevia vaatteita ja Raamattua. Meille jäi vaatteet ja koira.
Haimme velkajärjestelyä 1993 vuoden lopussa. Malla oli jo uudessa työpaikassa ja hänet hyväksyttiin velkajärjestelyyn minua työttömänä ei. Roikuimme löysässä hirressä vuoteen 1995 asuntomme pakkomyyntiin.
Meidän senhetkisen elämänvaiheen tunnelmat voi tiivistää Vysotskin Susijahti lauluun.[sc_embed_player fileurl=”https://meltti.fi/wp-content/uploads/2023/04/Susijahti-128.mp3″] ((Vysotski/Turkka Mali YouTube))
On susijahti käynnissä, ne meitä jahtaa, emot, pennut vaan, ne kaikki ammutaan.
Miehet huutavat, pedot juoksevat, lumi verenpunaiseksi värjäytyy.
Vanhat perinteet hylkään ja kaavat, sillä rakastan niin elämää.
Mua saalistajat katsoa saavat, kun mulle vapaus jo häämöttää.
Minä susikin voin vapautua, kun juoksen lippusiimojen taa, vielä eilen ne ampuivat mua, tänään saalista eivät he saa.