Mäskiä, taikinaa ja kalmoa
[sc_embed_player fileurl=”https://meltti.fi/wp-content/uploads/musiikki/Laila-Kinnunen-Muistojen-bulevardi-128.mp3″ autoplay=”true”] (( Laila Kinnunen Muistojen Bulevardi YouTube))
Syntyessäni asuimme Helsingissä Bulevardi seitsemässä nk. Varman talossa.
Omat muistoni varhaislapsuuden kodista ovat hatarat ja ne liittyvät lähinnä ääniin ja tuoksuihin. Raitiovaunun; sporan ääni on syöpynyt mieleeni samoin Koffin kaljatehtaan mäskin haju tai Egberin leipomon tuoksu. Te jotka olette ajaneet Lahdentietä, Keravan ohi, olette voineet joskus saada pienen häivähdyksen Koffin vanhan tehtaan maltaan imelästä aromista. Nykyaikainen olutpanimo ympäristömääräyksineen, tekniikan kyllästämillä suodattimilla ja tehokkailla tuotanto prosesseilla varustettuna ei tee oikeutta Koffin jo vuodesta 1819 Hietalahden ympäristöä sulostuttaneesta ominaistuoksusta. Vuodesta 1864 Bulevardin ominaistuoksuun on sekoittunut Egberin leipomon Aleksanterinleivoksen, Perunaleivoksen ja kymmenien muiden konditoriatuotteiden makuhermoja kutkuttava tuoksu. Egberin värikäs ja sinnikäs historia alkaa vuodesta 1852, jolloin leipomo sijaitsi muualla. Työskennellessäni myyntiedustajana Amerilla pistäydyin Egberin myymälässä, en työasialla vaan muistelemassa lapsuuttani. Ovella pysähdyin ja vedin syvään ja äänekkäästi henkeä. Myymälässä ei ollut muita asiakkaita. Myyjät tiskintakana jäykistyivät. ”Ei mitään hätää. Minä vaan haistelen lapsuuteni tuoksuja ” sanoin ja poistuin paikalta.Voin kuvitella, että naisten kokemus oli lähes samaa luokkaa sen kokemuksen kanssa jonka aiheuttaa pitkään harmaaseen poplariin pukeutunut mies, joka avaa takkinsa pimeällä kujalla.
Kalman haju, joksi luulimme mätänevien lehtien ja yönkulkijoiden jättämää lemua haistellessamme Vanhankirkon puiston, jota myös ruttopuistoksi kutsuttiin yhdessä kulmauksessa olleen haudan ”postilaatikkoa”. Hautapaasi on Venäjää vastaan taistelleen ruotsin armeijan everstiluutnantti Heribert Conrad Reuterskjöldin. Venäjän voitettua ´Suomen sodan´(1808-1809) vaihtoi Herbert isäntää hän muutti Suomeen. Muuton syynä saattoi olla Jean-Baptiste Jules Bernadotte josta tehtiin Ruotsiin uusi kuningas. Venäjä palkitsi Heribert Conrad Reuterskjöldin ylentämällä hänet kenraalimajuriksi (1817). Reuterskjöld kuoli 1821. Näin Ruotsin kuningas Kustaa IV Aadolfin everstiluutnantista tuli Venäjän keisarin Aleksanteri l kenraalimajuri. Pikkupoikina me emme tietäneet haistelevamme kahta eri valtiota palvelleen sotilaan hautaa. Voin kuitenkin lohduttautua sillä, että valtaosa suomalaisista ei ole koskaan kuullutkaan Reuterskjöldistä. ((https://fi.wikipedia.org/wiki/Heribert_Conrad_Reuterskj%C3%B6ld ja https://fi.wikipedia.org/wiki/Luettelo_Ruotsin_hallitsijoista))
Sankarihiihtäjä
Viisikymmentäluvulla on täytynyt Helsingissä olla lumisia talvia. Äitini kertoi tarinaa minusta, jossa olin ollut hiihtämässä jossakin Fredalla, ehkä Sepänpuistossa tai jopa Kaivarissa. Illansuussa olin hiihtäen ylittämässä Fredrikinkatua, Bulevardin kulmauksessa taksi oli töytäissyt minut kumoon. Kuulun siis niiden harvalukuisten joukkoon jotka ovat jääneet autonalle sukset jalassa – Helsingissä. Olin vakuuttanut autonkuljettajalle, että olen täysin kunnossa eikä ole mitään syytä kertoa vanhemmilleni tapahtumasta mitään. Sukset kainalossa olin poistunut kotiin selittäen äidilleni onnistuneen hiihtoretken tapahtumia ilman dramaattisia pikkujuttuja. Vanhankoulukunnan taksikuski ei kaasutellut karkuun tapahtumapaikalta vaan seurasi pikkumiestä ja selvitti tämän kotioven. Olin siis täydessä vaudissa selittäessäni äidille suksien luiston erinomaisuutta, kun ovikello soi. Taksimiehen kysellessä sattuiko poikaanne ja oliko kaikki kunnossa toivoi äitini minulta selvennyksiä hiihtoretki tarinaani. Ja minähän annoin selityksen. Se saattoi kuulostaa Georg Malmsténin, vuonna 1953 R.R.Ryynäsen sanoin laulamalta Jänöjussin mäenlaskulta, siinä opetus meille kaikille on viimeisessä säkeistössä.
[sc_embed_player fileurl=”https://meltti.fi/wp-content/uploads/musiikki/Janojussin-maenlasku-128.mp3″] ((Jänöjussin mäenlasku YouTube))
…Mutt’ orava hän hymyili,
se oli miehen työ,
ja mulla säilyi häntäni,
en sitä vielä syö.
Kas muista, Jussi ystäväin,
ei pilvet ole maassa päin,
sä usko vaan, kun neuvotaan
tai koeta uudestaan.
Harmittavan usein on oravan luonnontieteellinen totuus minulta unohtunut,kuten voitte jatkaessanne kirjan lukemista huomata.Olen kuitenkin noudattanut ohjeen jälkimmäistä osaa.
Tosimies ei tanssi
[sc_embed_player fileurl=”https://meltti.fi/wp-content/uploads/musiikki/Juho-ja-Mika-Tama-mies-ei-tanssi-128.mp3″] ((Juho ja Mika Tämä mies ei tanssi YouTube ))
Äitini Helvin paras kaveri Kuusankoskella oli Hilkka Peussa ((Hilkka Eerikäinen os. Peussa naimisissa Antero Eerikäisen kanssa. Pariskunta oli vanhempieni elinikäisiä ystäviä. Antero kävi tapaamassa isääni vielä hänen sairastuttuaan.)) Hilkka ja Helvi olivat päättäneet lähteä katsomaan miltä Helsingin hulinat näyttivät. He päätyivät Ostrobotnialle eli Bottalle ((Pohjalaisten Talosäätiö Ostrobotnia, pohjalaisten osakuntien talo Eduskuntatalon vieressä)) ,ei kuitenkaan tanssimaan sillä Suomessa oli tanssi kielto vuoteen 1948. Bottan tiloissa toimi ravintola ja siellä oli myös muuta osakuntatoimintaa joten tanssikielto ei nuorten menoa haitannut ja olihan siellä komeita ylioppilasnuoria. Sieltä alkoi Helvin ja Eeron yli viisikymmentä vuotta kestänyt yhteiselo. Naimisiin he menivät 1947 ja veljeni Matti syntyi 1948.
Äitini Helvi oli käynyt talouskoulun, tämä näkyi hänen järjestäessään juhlia tai illanistujaisia. Edelleen joka syksy suku kokoontuu rapujuhliin. Rapujuhlaperinne tuli Helsingin vaijan ja mumin järjestämistä Hevossaaren kesäjuhlista.
[iheu_ultimate_oxi id=”8″]
Äiti toimi mannekiinina. Hän osallistui yhdessä Tabe Slioorin ja tämän tyttären, sekä kuuden muun mannekiinin Leningradissa 15–31.7 1957 järjestettyyn mannekiini esitykseen. ”Neuvostoliiton kauppakamarin kanssa Slioor järjesti maailman siihen asti suurimman mannekiini- ja tekstiilinäyttelyn Leningradissa vuonna 1957. Neuvostoliiton kauppaministeri avasi näyttelyn, jonka avajaisiin oli kutsuttu 4000 vierasta. Slioor toimi tapahtuman edustajana ja Leningradin kaupunginjohtaja Nikolai Smirnov sen suojelijana. Näyttelyn myötä Suomesta tuli ensimmäinen länsimaalainen tekstiili- ja muotimaa, joka on ollut edustettuna alan tapahtumassa Neuvostoliitossa.” Näyttelyn etukäteisjärjestelyt olivat varsin perusteelliset. Näyttelyosastojen suunnitteluun ja rakentamiseen panostettiin.Näyttelyyn osallistui ainakin 24 yritystä. Mannekiininäytöksen kaikki puvut ja kengät oli teetetty kullekin mannekiinille heidän mittojensa mukaan.
[iheu_ultimate_oxi id=”6”]
Tabe Slior piti mannekiinikoulua Bulevardilla. Hän oli varsin värikäs persoona.
”Eläintarhan ajojen aattona vuonna 1953 Slioor tutustui Kalastajatorpalla järjestetyissä juhlissa naimisissa olevaan kaupunginjohtaja Erik von Frenckelliin sekä Ruotsin prinssi Bertiliin, jota hän tapaili myöhemmin Tukholmassa. Slioorin ja von Frenckellin välille syttyi monivuotinen, julkinen rakkaussuhde…”
Tabe oli ilmeisen kitsas sillä Leningradin näyttelyn jälkeen viisi näyttelyyn osallistunutta mannekiinia peräsi Slioorilta saataviaan allekirjoittamallaan kirjeellä. Isäni avusti myös Kudos Oy Silo:n ja mainostoimisto Ponsi oy asiamiehenä riitaa rouva Sliooria ja Helsingin Mannekiinikoulua vastaan. Kudos Oy Silo oli yksi näytteilleasettajista ja Ponsi Oy suunnitteli näyttelyosastot. Slioor ei noudattanut tehtyjä sopimuksia ja jätti maksamatta kyseisille yrityksille Leningradin näyttelystä syntyneitä kuluja. ((Leningradin messuille osallistuneet:Kudos Oy Silo Turku, Helsingin Verkatehdas Hyvinkää, Kenkätehdas Oy Kaleva Tampere, Silveks Oy Helsinki, Kupittaan Kulta Oy Turku, Kalevala Koru Oy Helsinki, Kaunis Koru Oy Helsinki, Hopeasakset Oy Helsinki, Miettinen Oy Helsinki, Aarnio Oy Turku, Silkkijaloste Oy Helsinki, Sjöblom AB Oy Helsinki, Matti Luoma Oy Helsinki, Navara Oy Helsinki, Hyvinkään Kenkätehdas Rentto Oy Hyvinkää, Naantalin Kukkatehdas Naantali, Tikkurilan Silkki Oy Tikkurila, Suomen Gummitehdas Helsinki, Naisten Pukutehdas Lahti, Pallaskappa Oy Helsinki, Prima Pukutehdas Oy Helsinki, Turo Oy Kuopio, Kestilän Pukimo Oy, Slips Oy Kuvat ja taulukko mannekiiinien mitat Melttien arkisto. Tabe Sliorin muusta toiminnasta Wiki tietoa. )) Isäni työskenteli työuransa liikejuristina ja hänellä oli myös oma lakiasiaintoimisto.Hänestä kerron lisää tuonnempana.
Veljeni Matti
Matti on nopea käänteissään,on aina ollut. Pääasia on että tapahtuu ja ollaan liikkeellä. Matin vauhdissa pikkuveli hengästyy.
Matti on syntynyt 1948, hän on minua melkein viisivuotta vanhempi. Isoveli. Naimisissa hän on Kaisen (os. Tiainen) kanssa. Heillä on kolme lasta, Katariina, Johanna ja Suvi.
Olimme muuttaneet Espooseen uuteen vanhempiemme rakentamaan omakotitaloon. Saimme yhteisen huoneen ja sinne ostettiin upouusi Askon vankka kokoseinän levyinen pöytä.Pöytä jaettiin aluksi virtuaalisesti kahteen. Matin puoleen ja omaani. Pian Matti oli sitä mieltä, että minä sotken hänen puoltaan pöytää, niinpä rautasahalla hän merkitsi missä ”punainen viiva” kulkee. Minulta meni aikaa, että huomasin hänen juonensa.Mittanauha oli ollut puolellani viisisenttiä lyhyempi kuin hänen puolellaan pöytää.
Kouluun, Helsinkiin kuljimme linja-autolla. Pysäkki oli vajaan puolenkilometrin päässä. Minä en halunnut myöhästyä ja olin odottamassa tulevaa kyytiä. Matti juoksi aina bussille ja edellytti, että minä pidättelen sitä vaikka jalka oven välissä.
Koulutukseltaan veljeni on ekonomi. Kesätöitä Ruotsissa ja opiskelut Upsalassa. Työura on pitänyt veljeni liikkeessä: Kroatia, Malta, Singapore, Saudi-Arabia, Irak, Kiina, Turkki voi olla että unohdin jonkun maan. Hän työskenteli pitkään Varkaudessa. Siellä hänet nimitettiin kunnia savolaiseksi.
Saddamin bunkkerit ja Riadin lentokenttä on tullut tutuksi hänelle. ((https://www.rakennuslehti.fi/2018/04/suomalaiset-rakensivat-paljon-kaukomailla-joskus-ruumiiden-keskellakin/ luettu 2.3.2023))
Lentokone on matkalla Riadiin. Kone on täynnä. Tummia kauniita arabinaisia piukoissa farkuissa. Matti tiedustelee paikalliselta työkaveriltaan,mihin naiset lentokentällä hävisivät? Vessaan, missä vaatetus muuttui sananmukaisesti lennossa. Allah sulkee silmänsä oli työkaverin kommentti. Silmänsä sulki myös Kansainvälinen työjärjestö, kun korealaiset työmiehet marssivat lentokoneista kypärät päässä ja hanskat valmiiksi käsissä kohti rakennus työmaita. Siinä ILO ((https://www.ilo.org/global/lang–en/index.htm)) oli kaukana.
Bulevardi 7
[foogallery id=”1060″]
((”Kadunvarsirakennuksen asunnot olivat hulppeita, vauraille perheille suunniteltuja noin 260 neliön edustusasuntoja, jotka olivat täydellisesti varusteltuja muun muassa sähköjääkaapeilla ja -liesillä. Piharakennuksen asunnot olivat pienempiä, mutta myös tyylikkäästi varusteltuja. Vakuutusyhtiön toimitilat sijoittuivat nimenomaan piharakennukseen. Vaatimattomia tiloja tasapainotti sisääntulon edustavuus: Bulevardille loistava Varma-neonvalo ohjasi asiakkaan kohti sisäpihaa ja Emil Filénin korkokuvin koristettua sisäänkäyntiä. Istutukset, Filénin merenneito suihkulähteineen sekä vihreät klinkkerilaatat loivat sisäpihasta todellisen giardino segreton, salaisen puutarhan.” Tänään mainostetaan talossa olevia toimitiloja historia katsauksella. Kuva Filénin merenneito: Kari Palsila /Työeläkeyhtiö Varma
https://bulevardi7.fi/historia/ Kaksi muuta kuvaa TMe))
Talon on suunnitellut arkkitehti Oiva Kallio 1937 mahdollisesti arkkitehti Erkki Huttusen ehdotuksia mukaillen. Tontilla on ilmeisesti ollut aikaisemmin voimistelusali. Kuusikymmentä kolme vuotta myöhemmin sillä paikalla syntyi Helsingin Ponnistuksen tuleva puheenjohtaja. ”…kohta 1890-luvun puolella, saatiin lisää voimistelutilaa (Ponnistus sai) lehtori Viktor Heikelin voimistelusalilta Bulevardi 7:ssä…” ((Helge Nygren Viktor Damm ja hänen ponnistajansa s.20 Otava 1964))
Kirjoitus Matin muistamana arkkitehtien tekemään kirjasarjaan Helsinkiläisistä taloista :
Vaijan ja mumin ((Väinö Meltti oli Uudenmaan läänin maaherra 1946-1964. Bulevardi 7ssä oli maaherran virka-asunto.)) puolella oli 5 huonetta, sali, kirjasto ja ruokailuhuone 3 WC ja kylpyhuone, iso keittiö ja halli takalla. Meidän (siis isämme Eeron) perheellä oli oma sisäänkäynti, eteinen, kolme huonetta ja WC kylpyhuone – Keittiö oli yhteinen. Vaijan puolella oli kaksi sisäänkäyntiä joista toinen johti keittiöportaaseen. Sieltä pääsi tuuletus parvekkeelle missä oli roskakuilu.
Talossa oli kellarissa ovelliset autotallit ja varastot, pesutupa, mankelihuone ja kylmäkellari, vintissä oli kanaverkkovarasto.
Kiinteistössä oli kaksi omaa erillistä taloa joiden välissä oli piha, jossa asfalttipihan lisäksi oli nurmikenttä ja suihkulähde jossa naisfiguuri piti kalaa jonka suusta tuli vesi suihkulähteeseen. Pihan perällä oli lasikate alakerran Koivunen OY pakkaamon valaisemiseksi. Kakkostalon (5 kerrosta ja kaksi rappukäytävää) takana oli vielä takapiha, jossa oli roskien polttouuni ja talonmiehen verstas.
Yhtyneet Kuvalehdet oli vallannut 2-4 kerrokset + 8 kerroksen tiloja ja heillä oli myös A rapun sisääntulo tilassa vahtimestari palvelua ja puhelinkeskus – myöhemmin tilassa toimi Buchertin kultasepänliike.
Alakerrassa oli myös Elannon Kemikaaliliike ja Ekbergin talon vieressä oli sisäänpääsy Koivunen OY autojen varaosaliikkeeseen, jossa nykyisin on Tony´s Deli ravintola.
B talossa oli asuntoja mm Aminoffien (5 henkeä) ja von Knorringin perheet (5 henkeä), Rungien perhe (4 henkeä?) ja myös Talkkari (4 henkeä) asui alakerran huoneistossa – lisäksi siellä asui myös muita perheitä, joiden nimiä en muista.
A talossa meidän naapureina viidennessä kerroksessa oli Suomiyhtiöiden lääkäri Jussi Antilan perhe (6 henkeä) ja kuudennessa kerroksessa Tukiaisten perhe (4 henkeä) – rouva Tukiainen oli Ahlströmien tytär. Muiden talon asukkaiden nimiä en muista.
Kuitenkin yksi herra B talon C rapusta palautuu mieleen. Hän oli aina Tip-Top pukeutunut – damaskit peittivät kiiltonahkakenkiä ja hänellä oli liivipuku, jota koristi pieni ”kalas-kula”, knallihattu oli päässä ja aina hän sytytti paksun sikarin pihalla ennen kuin astui Bulevardille ja suuntasi askeleensa kohti keskustaa.
Lapsia oli paljon ja puhekieli pihalla ruotsi ja tietty minä ja Antilan Erkki ja Heikki puhuimme suomea keskenämme. Tukiaisten lapset olivat jo meitä muita selvästi vanhempia.
Ekbergin talossa
puhuttiin myös ruotsia lasten kesken ja siinäkin pihassa oli koko liuta rasavillejä lapsia.
Meillä oli pientä kiusantekoa puolin jos toisin. Meidän talolla oli yliote, kun B talon kattoparveke sijaitsi heidän pihansa suuntaisesti ja saatoimme heitellä ”vesipommeja” heidän niskaansa – osumatarkkuus oli huono, mutta pelote oli sitäkin suurempi.”Miehuuskoe” oli sekä tytöille, että pojille A talon ulkoportailla kiipeäminen – rohkeimmat suorittivat kaikki kahdeksankerrosta portaiden ulkopuolella – minä taisin tehdä tuon haasteen sisäpuolella. Kaikkein pahin testi oli kuitenkin – rännivaellus A talon kattoparvekkeen ränniä kontaten koko parvekkeen mitan verran.
Pihan nurmella oli leikkiminen ehdottomasti kielletty, eikä suihkulähdettä saanut käyttää uima-altaana tai muuten sotkea.
Parasta kuitenkin talossa oli A talon 8 kerroksen Yhtyneiden Kuvalehtien konttorin osa, jossa saatoimme käydä lukemassa sarjakuva ja aikakausilehtiä. Lisäksi kiltit toimittaja tädit tarjosivat meille mehua ja pullaa tai keksejä.
Koivusen varasto oli myös yksi kiinnostavimmista paikoista talossa – joskus autonkuljettaja Mattila otti meidät apupojiksi kyytiin kun toimitimme varaosapaketteja Tavara-asemille tai jälleen myyjille.
Talossa oli myös oma lämpökeskus jossa ainakin aluksi poltettiin koksia ja jota talonmies hoiti. Sinne lapset pääsivät vain harvoin.
Mahtavia olivat myös pyörä kilpailut kellarin autohallissa – varsinkin kadulta alasajo pimeään halliin oli hienoa – eikä pyöräilykypäriä tunnettu..
Talvella takapihalle kertyneestä lumesta rakenneltiin upeita lumilinnoja ja lumisota naapuripihojen ”vihollisten” kanssa kuului asiaan.
Kesäisin etupihalla kävi kiertäviä veitsen teroittajia, kaikenlaisia kauppamiehiä ja jopa posetiivin soittajia ja laulajia. Joskus äiti lähetti meidät muutama markka taskussa veitsiä teroittamaan ja joskus hyvälle laulajalle tai esiintyjälle ikkunasta heitettiin paperikääreessä luultavimmin markkoja tai ehkä ruokaa?
Helsingin tuo keskustan alue oli omalla tavallaan ”kansainvälinen”. Vierivieressä oli suomenkielisten taloja, ruotsinkielisten taloja, tattarien taloja, venäläisten taloja ja juutalaisten taloja.
Myös asuin talot, toimistot, virastot, koulut, sairaalat, kulttuuriin ja uskonnonharjoittamiseen liittyvät talot, tehtaat, puistot ja torit kuuluivat lähiympäristöön.
Bulevardilla sijaitsi ainakin kaksi tyttökoulua (jotenkin muistan, että oli vielä yksi koulu Fredan ja Albertin kadun välimaastossa), Bullan ruotsinkielisille tytöille meitä vastapäätä ja Kirkkopuiston tyttökoulu Vanhan kirkon puiston kulmalla. Oli myös ns. Bullan kulma Suomen evankelisen kirkon Helsingin keskuspaikka ja Boijen sairaala, Kansallisooppera, Polin päärakennus ja Sinebrychoffin tehtaat, puisto ja museo sekä Hietalahden satama, tori ja halli. Katumme varrella oli useita normaaliin elämään liittyviä kauppoja ja kahviloita – mm Heiton siirtomaatavaraliike Bulevardi 5 kuin myös Varuboden Annankadun kulmassa, oli apteekki, maitokauppoja ja leipäkauppoja ja paljon muita pien kauppoja.
Sosiaaliset erot olivat alueella aika merkittävät. Snellmannin kansakoulua – ”Punista” kävivät suomenkieliset lapset (mm minä ja veljeni) ja muistan kuinka joissain Punavuoren kodeissa ei ollut kuin yksi huone, keittosyvennys, makuualkovi, kylmä juokseva vesi ja pihalla ulkohuussit. Osa kavereistani eli näissä olosuhteissa, kun meillä oli neljä vesivessaa, myös lämmintä vettä ja pari kylpyhuonetta… puhumattakaan kaksi hissiä ja paljon huoneita asua. ((Nämä muistelot teki Matti Meltti 12.10.2017 Arkkitehtitoimisto Okuluksen Annankatu 18-Bulevardi 7 julkaisua varten RHS 2017.))
Isäni veli Raimo
Raimo oli isääni 14 vuotta nuorempi, saman verran kun hän oli minua vanhempi. Hän oli syntynyt 1939. Raimo asusti nuoruutensa Bulevardilla keittiön vieressä nk palvelijan huoneessa. Varmaankin kätevää sillä keittiön sisäänkäynti oli lähellä ja sieltä saattoi pujahtaa omaan honeeseen kenenkään huomaamatta. Muistan huoneesta ison kirjoituspöydän ja erityisesti sen laatikon. Siellä Raimo säilytti aarteitaan mm. sarjakuva leikkeitään. Oli tietysti jännittävää käydä penkaamassa sitä. Olimme muuttaneet jo Espooseen. Olin käymässä isovanhempieni luona kun tapasin jälleen Raimon. Tiesin hänet hyväksi kirjoittajaksi ja olisin itsekin halunut oppia sellaiseksi. Rohkenin kysyä Raimolta, että miten oppisin tuon taidon. Olin aika yllättynyt kun hän kirjoitti minulle ruutupaperille pitkän listan kirjoista joita minun tulisi lukea, sillä hänen mukaansa hyväksi kirjoittajaksi voi kouliintua vain lukemalla. En ole lukenut riittävästi.
Loikkari
Raimo kertoi juttua Helsingin lyseosta,Ressusta. ((Ressu Ent. Helsingin lyseo)) Luokat kokoontuivat juhlasaliin aamunavaukseen. Tällä kertaa rehtorilla oli asiaa: ”Niin hyvät opettajat ja oppilaat. Minun on valitettavasti ilmoitettava, että maisteri Kahma on poistunut rajan yli” Huuto oppilaiden seasta ”Onks se menny Venäjälle?” Kukaan oppilaista ei paljastanut huutajaa. Tarina ei kerro oliko tämä syynä Raimon saamaan kuuden tunnin karsseri rangaistukseen, sen siaan arkistoista löytyy Väinön ja kouluhallituksen kirjeenvaihtoa vuodelta 1954. Väinö lähetti Kouluhallitukseen asian johdosta kirjeet 31.5. ja 11.6.1954. Hän sai 8.7.1954 päivätyn vastauksen: ”Kouluhallitus on tutkinut asian ja katsoo asian selvitetyksi, että useat Helsingin lyseon V B-luokan oppilaat ovat toukokuun 15 päivänä 1954 häirinneet koulun järjestystä kovaäänisesti huutamalla ja meluamalla sekä kohdistaneet järjestystä ylläpitämään saapuneeseen opettajaan huudahduksia ja nimittelyjä sekä että luokan oppilaat vastahakoisuudesta eivät ole tahtoneet antaa järjestyshäiriöön syyllisiä ilmi, minkä vuoksi opettajakunta on, nojautuen 8 päivänä elokuuta 1878 annetun koulujärjestyksen 35 § 1 momentin 11 kohtaan, sen tiedon mukaan, mitä sillä on ollut kunkin oppilaan luenteesta ja olotavasta, rangaissut neljää oppilasta, niiden joukossa Teidän edellä mainittu poikanne…” ((Kansallisarkisto Väinö Meltin kokoelmat)) Tapahtuman aikaan Raimo oli juuri täyttänyt viisitoista vuotta.
Tilasto 1905-1925 yhdessä koulussa annetuista eri rangaistuksista. Siinä kahdenkymmenen vuoden aikana karsseri rangaistus annettiin 30 kertaa. ((Karoliina Puranen esitti HYTTI-seminaarissa Jyväskylässä taulukon karsseritilastosta)) Lähes kolmekymmentä vuotta myöhemmin Helsingin lyseo korjasi omia tilastojaan kerralla kuntoon ja perusteet ovat mielenkiintoiset. Rangaistavien ”oppilaiden luonteet ja olotavat” olivat opettajien mielestä riittävä peruste määrätä karsseria. Raimo esimerkiksi kertoi olleensa tapahtuman aikana aivan muualla ja ei näinollen voinut olla tälläkertaa häiritsijöiden joukossa.
Raimosta tuli dramaturgi, kirjailija, käsikirjoittaja, suomentaja, ohjaaja ja näyttelijä.
Hän suoritti teatteritutkinnon Teatterikorkeakoulun korkeakouluosastolla 1964–1967 ja opiskeli myös taidehistoriaa, kirjallisuutta ja kieliä Helsingin yliopistossa.
Raimo toimi Kansallisteatterissa dramaturgina 1967–1973 ja hän oli Teatterikorkeakoulun opettajana 1968–1969 sekä Teatteriohjaajien Liiton sihteerinä 1968–1970.
Raimo Meltti teki käsikirjoituksia tv- ja radio-ohjelmiin ja hän oli muun muassa Montreux’ssä palkitun Ällitälli-ohjelman yhtenä käsikirjoittajana. Hän teki myös freelancerina radio-ohjelmia Yleisradion Radio 1:n yhteiskunnalliselle toimitukselle vuosina 1979–1986. Hän käänsi kirjallisuutta ranskankielestä. Setäni kuoli Espoossa 2009.
[oxi_addons id=”20″]
[sc_embed_player fileurl=”https://meltti.fi/wp-content/uploads/2023/03/Arvo-Turtiainen-Stadin-Arskan-laulu-128.mp3″] (( Stadin ArskaYouTube ))
Stadin kundi muuttaa maalle Espooseen. Siitä seuraavassa osassa.
[print-me]