Me hymyilemme suoraan toistemme sisään ((Bo Carpelan Kesän varjot Otava 2005))
Laitan silmät kiinni. Keltanen itsevärjätty t-paita, vaalean ruskeat housut, paksua samettia. Hymy, letitetty poninhäntä, tässä vaiheessa sydämen eteisvärinä ilmoittaa olemassaolostaan. Kierrokset kiihtyy kun siirrytään… Aallonpituus, aktivisuus, yhteiskunnalliset harrastukset käsitys maailmasta ja elämästä on samat.Tällaisesta se kaikki alkoi Lahden retkeilymajassa kymmenien järjestetyn seminaarien jälkipeleissä.
Aina se eukko ottaissa vehnäseltä maistuu, mut pippur se on pittäissä. ((Sananlasku Karjalan Jaakkimasta, mistä Mallan isä oli kotoisin))
10.4.1971 kävimme Aleksanterinkadulla Lindroosin kultasepänliikkeessä. Liikkeellä on pitkät perinteet, se on perustettu 1878 ja myy vain laatutavaraa, siksi mekin valitsimme sen kihlojen ostopaikaksi. Minun sormukseni maksoi 52 mk ja neidin 25 mk. Timantteja ei ollut mutta, jonkunlaiset leimat kylläkin. Omani on kulunut muodottomaksi jo kolmekymmentä vuotta sitten, enkä ole uutta hommannut enkä myöskään kulunutta sormusta käyttänyt. Vaaraa ei ollut, vaikka olen kuin Cary Grant. Siis takaa katsottuna. Edestä olen kuitenkin Bob Hope. Olin täyttänyt 18 ja kihlattu oli juuri ja juuri kuusitoistavuotias. Tuleva anoppi oli hermostuneempi kuin ylkäpoika, joka oli piirittänyt neitiä jo pitkään. Anopin kivet sydämeltä putosivat muutaman vuoden harkinta-ajan onnelliseen loppuun, avioliittoon 28.5.1973.(( Kuva Helsingin maistraatti Aleksanterinkadulla))
Malla
Marja-Terttu Hellin Oinosen s. 1955 vanhemmat olivat Svante s.1917 k.1962 Taimi Aliina os Vesalainen s.1919 k.2005. Isä oli Karjalan Jaakkimasta ja äiti Heinolan Lusista. Svante oli koulutukseltaan hienomekaanikko ja Taimi ateljee ompelija. Svanten sotaretki kesti täydet viisi vuotta ja hän haavoittui kahdesti. Ensin käteen, minkä jälkeen hän toimi sotapoliisina ja oli tässä tehtävässä Elisenvaaran pommitusten aikana 20.6.1944 sodan loppumetreillä. Pommitukset olivat sodan ehkä tuhoisimmat sillä kuolonuhreja oli paljon, naisia,lapsia,evakkomatkallaan olevia ja tietysti sotilaita. Svante menetti vasemman jalkansa ollen pitkään kuoleman kielissä.
Taimi oli myös invalidi, hän oli loukannut jalkansa pikkutyttönä leikeissään. Vamma oli varsin vakava ja sen seurauksena jalka jäi koukkuun. Hän muutti Helsinkiin opiskelemaan Invalidisäätiön ammattioppilaitokseen. Täällä säätiön lääkäri toimitti hänet operoitavaksi, niin että jalka suoristettiin.Käveleminen helpottui, mutta kivut ja säryt vaivasivat loppuelämän. Ehkä Svantte ja Taimi tapasivat Invalidisäätiön tiloissa, sillä siellä he kumpikin olivat hoidettavana vammoistaan. Naimisiin he menivät 1949. Elämä ei ollut ruusuilla tanssimista, mutta onni kukoisti muuten, sillä perheeseen syntyi Marja, tutuille Malla ,Tarja s1950,Tuula s1951 ja Seppo s.1957.
Svante kävi töissä Simes oy:ssä ja Taimi toimi ammatissaan ateljeeompelijana. Svanten terveys alkoi reistailla ja hän joutui jäämään kotimieheksi. Oman pienen kahdenhuoneen osakkeen Ruskeasuolta olivat he pystyneet hankkimaan. Kevät 1962 oli perheelle raskas sillä Svante kuoli sydänkohtaukseen. Elämä muuttui kertaheitolla. Taimi pääsi täysin tapahtumasta eroon vasta yli kymmenen vuoden jälkeen lastenlasten tuodessa uutta elämää ympärille. Kuolema aiheutti myös, että Marja joutui muuttamaan sijaiskotiin. Hänen olisi pitänyt aloittaa koulunsa syksyllä, joten muutos hänen kohdallaan oli pienempi kuin vanhempien siskojen jotka olisivat joutuneet paitsi vieraalle paikkakunnalle myös uuteen kouluympäristöön. Marjasta tuli Halikkolainen kahdeksi vuodeksi. Hänen sijaiskotinaan oli Märynummen koulun opettaja Sylvi Niinivaaran asunto koulurakennuksen yläkerrassa.
Kun elämä Taimilla hiukan tasaantui kasvoi ikävä tyttären poissaolosta liian suureksi. Hän haki Marjan takaisin kotiin.
Ja minusta tuli aviomies, matkanvarrella neljän lapsen isä. Villitystä on kestänyt viisikymmentä vuotta.
Sen minä sanon jotta purra pittääEi mua niin voan nielastaSuat männä ite vaikka lännestä ittäänVaan minä en luovu MarjastaSillä ei tätä poikoo kainous haittaaSillon ko tanssii laiasta laitaanSalivili hipput tupput täppytÄppyt tipput hilijalleen
((Ievan polkka tai Ievan polokka on tunnettu laulu, jonka tekstin juukalainen Eino Kettunen painatti vuonna 1928 ja jonka sävel on kansansävelmän. Etelä-Karjalassa, Savitaipaleella, sävelmää on pidetty niin omana, että sitä kutsutaan Savitaipaleen polkaksi. Wiki tietoa Laulusta on YouTube pullollaan tulkintoja ja minusta paras on Tuuletar .Hauskin otsakkeen YouTube video Amazing Hatsune Miku on Japanilainen hahmo joka musiikki toteutetaan koneellisesti videon Miku on kiinalainen näyttelijä Yang Yue Wiki ))