Lapsille, lasten lapsille, uteliaille ja tiedonhaluisille
Elämälle kiitos, sain siltä paljon.
Se sydämen antoi, joka ilosta takoo,
kun kasvavan huomaan ihmisten taidon,
kun pahasta irti näen hyvän ja aidon,
kun silmies syvää kirkkautta katson.
[sc_embed_player fileurl=”https://meltti.fi/wp-content/uploads/2023/03/Elamalle-kiitos-128.mp3″ autoplay=”true”]
Kiitos eläkkeellä olevalle opettajalle ja sukututkijalle Hannu Piriselle opastuksesta Kansallisarkiston ja sukututkimuksen salaisuuksiin.
Kiitos edesmenneille Hellä Meltille ja Aarne Meltille, jotka ymmärsivät tallentaa suvun historiaa.
Upea Kansallisarkisto ansaitsee kiitoksen.
Kiitettävä on kai myös Valtiollista poliisia ja muita pikkutarkkoja järjestelmän ylläpitäjiä.
Kirjan ensimmäinen osa alkaa siitä mihin kolmas päättyy. On pakko vähän selittää. Aluksi oli tarkoitus kirjottaa vain pienesti jo siksikin, että en totisesti ole mikään kirjottaja. Oman elämän käänteet, oli kuitenkin mielestäni hyvä saada paperille lapsille ja lastenlapsille luettavaksi. Kun sitten Kansallisarkistossa pääsin tutustumaan sukuni edesottamuksiin, joita tunsin aikaisemmin vain pintapuolisesti, oli minun aivan pakko laajentaa näkökulmaa. Samalla sain uutta syvyyttä myös omaan tarinaani. Kirjani ei ole tutkimus, eikä kaunokirjallinen teos. Mielestäni se on kokoelma sukuni historiaa ja minun kannanottoni Suomen tunkkaiseen historian tulkintaan.
Kirjan saattaminen painokuntoon on osoittautunut minulle työlääksi, mutta koska tekstiä on kuitenkin syntynyt varsin paljon. Haluan sen tuoda, itseoppineena nettimaakarina, kaikkien luettavaksi.
Tästä alkaa Sikamainen juttu
Tavallinen Timo taapertaja joutuu maailmanhistorian pyörteisiin. Koska tarinamme alkaa hänestä lainaamme Jaroslav Hasekin kulkukoirakauppias Svejkin tarinaa, sillä siinä on samaa henkeä kuin Timon tarinassa.
Suuri aika tarvitsee suuria ihmisiä. On olemassa sankareita, väärinymmärrettyjä ja vaatimattomia, joilla ei ole Napoleonin mainetta ja historiaa. Tutkielma heidän luonteestaan saattaisi varjoon jopa Makedonian Aleksanterin maineen. Voitte nyt kohdata Prahan kaduilla nukkavierun miehen, joka ei itse tiedä, mitä hän oikeastaan merkitsee uuden suuren ajan historiassa. Hän kulkee vaatimattomana tietään, hän ei häiritse ketään eivätkä häntä liioin häiritse haastattelua pyytävät lehtimiehet. Jos kysyisitte hänen nimeään, hän vastaisi teille yksinkertaisesti ja ujosti: ”Nimeni on Svejk …” (( Marja Helin ja Tuure Lehén Kunnon sotamies Švejkin seikkailut maailmansodassa Kansankulttuuri Oy 1959. ))
Svejkistä ei tiedä onko hän hullu vai onko maailma, jossa hän elää hullu. Yksinkertaiset ihmiset löytävät selviytymiskeinot eikä heille tarvitse pystyttää patsaita. Heidän historiansa ei aloita sotia, mutta he joutuvat aina kantamaan sotien seuraukset.
Olisin halunnut esittää vanhemmilleni ja iso vanhemmilleni kysymyksiä. Nuorena ei osaa eikä ymmärrä kysyä. Nyt olen joutunut eräissä asioissa käyttämään toisen käden tietoja ja joutunut myös huomaamaan, että tarvitaan paitsi faktoja myös ymmärrystä ajasta.
Jorma Westlund ((Jorma Westlund demareiden taustapiru. Mm. Ulf Sundqvistin ja Paavo Lipposen erityisavustaja. )) soitti syksyllä 2015:”Oletko sinä se Timo Meltti…”. Meitä Melttejä on kaksikymmentäkaksi, Timo Melttejä ei tietääkseni ole muita. Jormalle oli helppo vastata. Tämänkin soiton syy selviää, jos maltat lukea näitä tarinoita. Toivottavasti selviää myös se, minkälainen Timo Meltti minä olen.